Jos valtion velkaantumisen pysäyttäminen olisi helppoa, poliittiset päättäjämme olisivat tehneet sen jo aikoja sitten. Viimeistään tuorein yritys todistaa sen, että kyseinen tehtävä on jos ei aivan mahdoton niin ainakin lähellä sitä.
Valtiovarainministeriön julkaisema ensi vuoden budjettiehdotus on karua luettavaa. Petteri Orpon (kok.) oikeistohallituksen ensimmäinen, reilun 87 miljardin euron suuruinen budjetti on näillä näkymin 10,1 miljardia euroa alijäämäinen eli hallituksen jo etukäteen kohutut säästöpäätökset pienentävät vuotuisia menoja vain 0,7 miljardilla eurolla. Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite on puolta suurempi.
Eikä paljon paremmalta näytä tulevinakaan vuosina. Valtiotalous pysyy reilusti alijäämäisenä koko kuluvan vaalikauden ajan.
Vielä 2027 alijäämän ennakoidaan olevan runsaat yhdeksän miljardia euroa, mikä tarkoittaa, että budjetista reilut kymmenen prosenttia katetaan jatkossakin velkarahalla. Ilman sopeutustoimia summa olisi toki vieläkin suurempi, noin 12 miljardia euroa.
Budjetin valmistelu jatkuu tämän jälkeen valtiovarain- ja muiden ministeriöiden neuvotteluilla, jonka jälkeen hallitus pohtii talouslinjauksiaan budjettiriiheensä syyskuun puolivälissä. Lopullinen esitys ensi vuoden budjetiksi julkistetaan lokakuun alussa.
Jo etukäteen oli selvää, ettei velkakurssin kääntäminen käy hetkessä, vaan vaatii useamman vaalikauden työn. Valtion budjetit ovat olleet alijäämäisiä jo reilun 15 vuoden ajan.
Eri väristen hallitusten suunnanmuutosyrityksistä huolimatta velkakierre on vain syventynyt, kiitos muun muassa väestön vanhenemisen, alati heikon talouskasvun, erilaisten "yllätysten" ja viime aikoina myös korkotason nousun.
Tosin väestö vanhenee ja talouskasvu tökkii edelleen. Korotkin ovat itse asiassa vain palautuneet normaalimmalle tasolleen ja yllätyksiltä tuskin vältytään jatkossakaan.
Hallitus on julistanut hyvinvointivaltion palveluja uhkaavan velkaantumisen pysäyttämisen tärkeimmäksi tavoitteekseen. Alku vaikuttaa tahmealta, mutta hallituspuolueista vakuutellaan, että jatko sujuu paremmin.
Monilta muilta usko käänteeseen on loppunut jo aikoja sitten. Eikä nyt puhuta vain oppositiosta, jonka tehtävänä on paitsi sparrata hallitusta myös horjuttaa sen uskoa itseensä. Usea niin kutsuttu talousviisas on muistuttanut jatkuvasti, että velkaantumisen pysäyttäminen ja varsinkin kääntäminen laskuun vaatisi kasvuihmeen, jota ei ole näköpiirissä.
Kansan luotto poliitikkojen kykyyn tasapainottaa valtiotalous on horjunut jo kauan. Nyt heillä voi olla viimeinen näytön paikka. Uusi epäonnistuminen sataisi vaalinukkujien laariin ja horjuttaisi toden teolla hyvinvointivaltion rakenteita.
P.S.
Jos hallitus onnistuu toteuttamaan päämääräkseen ottamansa kuuden miljardin euron sopeutusohjelman, velkaantuminen ei loppuisi mutta hidastuisi merkittävästi. Seuraavan hallituksen tehtäväksi jäisi säästölinjan pitäminen ja syventäminen. Hallituksen lopullisena tavoitteena onkin julkisen talouden tulojen ja menojen tasapaino – tulot yhtä suuret kuin menot – joskus 2030-luvun alkupuolella, mihin mennessä hallitus on vaihtunut useampaan kertaan. Onnistuakseen tavoite vaatii poliittista konsensusta, joka tuntuu tässä ajassa mahdottomalta.