Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

häiriöt: Kaleva Median lehtien App­le-so­vel­lus­ten häiriö saattaa haitata käyttöä

Pääkirjoitus

Orpon hal­li­tuk­sen 19 mi­nis­te­ris­tä vain vii­del­lä on aiempaa val­tio­neu­vos­to­ko­ke­mus­ta, mikä voi näkyä heik­ko­na krii­si­kes­tä­vyy­te­nä

Petteri Orpo johtaa kokematonta hallitusta, jonka pitäisi pystyä koviin päätöksiin.
Petteri Orpo johtaa kokematonta hallitusta, jonka pitäisi pystyä koviin päätöksiin.
Kuva: MAURI RATILAINEN
Pääkirjoitus // 21.6.2023

Uuden hallituksen 19 ministeristä vain viisi on toiminut aiemmin ministerinä. Kokeneinta kaartia edustaa pääministeri Petteri Orpon (kok.) lisäksi opetusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) – Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri – ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.), jolla on ministerikokemusta kahdesta hallituksesta.

Politiikan veteraaniluokkaan kuuluvat Orpo ja Henriksson ovat moninkertaisia ministereitä, viidennen kauden kansanedustajia ja puolueensa puheenjohtajia. He ovat politiikan pelikentällä kuin kotonaan silloinkin, kun on kyse valtakunnan ykköstason matsista.

Samaa ei voi sanoa perussuomalaisten (ps.) ministereistä, jotka kaikki ovat tehtävässään untuvikkoja ja useimmat toisen kauden kansanedustajia. Puolueessa halutaan nähdä tämä vahvuutena – puhtaana pöytänä – mutta fakta on, että kokemattomuuteen sisältyy aina riskejä.

Varoittava esimerkki löytyy läheltä. Ps:n edellinen ja ainoa hallitusretki päättyi kahdessa vuodessa puolueen hajoamiseen ja ajolähtöön hallituksesta 2017.

Kokoomuksen, rkp:n, kd:n ja ps:n suhteen pitävyyttä on epäilty jo etukäteen. Nelikko on pyrkinyt lujittamaan "järkiavioliittoaan" perusteellisilla hallitusneuvotteluilla ja yksityiskohtaisella hallitusohjelmalla, mutta Suomen poliittinen historia on opettanut, että hallitusyhteistyön todellinen lujuus testataan vasta kriiseissä, joita on väistämättä edessä.

Suomen 77. hallitusta on kutsuttu historian oikeistolaisimmaksi. Kontrasti onkin melkoinen, kun Orpon hallitusta vertaa Sanna Marinin (sd.) hallitukseen.

Siinä, missä enemmistö Marinin hallituksen ministereistä sijoittui poliittisen arvokartan vasemmistoliberaaliin osaan, Orpon hallituksen kaikki ministerit löytyvät oikealta ja moni edustaa lisäksi kansalliskonservatiivista linjaa.

Johtaville vasemmistopoliitikoille näyttää tulleen yllätyksenä se, miten oikeistolaista politiikkaa Orpon hallitus on aikeissa toteuttaa. Kyse voi tosin olla myös yllättyneen esittämisestä, sillä hallituspuolueiden aikeet tulivat ainakin äänestäjille selviksi jo vaalitaiston aikana. Kokoomus voitti vaalit lupauksellaan pysäyttää julkisen talouden velkaantuminen, johon se tarjosi keinoiksi "verta, hikeä ja kyyneliä" eli säästöjä, leikkauksia ja sopeutustoimia.

Eikä vaalien kakkonen perussuomalaisetkaan ole pitänyt maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöasenteitaan niin sanotusti vakan alla.

Orpon joukkueen keskinäisen luottamuksen ensitesti on edessä jo syksyllä, kun vasemmisto käy viimeiseen taistoon. Luvassa on mielenosoituksia, lakkoja ja muuta vastaavaa, jolla vasemmisto-oppositio ja sen tukema ay-liike pyrkivät kääntämään yleisen mielipiteen "köyhiä kyykyttävää riistäjähallitusta" vastaan.

Silloin selviää hallituksen heikoin lenkki eli se, joka säikähtää eniten gallup-kannatuksen laskua.

P.S.

Sdp ja keskusta ovat olleet joko yhdessä tai erikseen jokaisessa Suomen hallituksessa tähän asti. Orpon hallituksesta ei löydy kumpaakaan "valtionhoitajapuoluetta", mikä on isoin muutos aiempaan. Poikkeuksellista on myös se, että väistyvä hallitus päätyy lähes kokonaan – rkp:ta lukuun ottamatta – oppositioon ja se, että hallituksen kaksi suurinta puoluetta tulee oppositiosta. Sen sijaan mitään uutta ja ihmeellistä ei ole siinä, että väistyvät hallituspuolueet ovat aloittaneet seuraajahallituksen arvostelemisen jo ennen sen muodostamista.