Opetusalan ammattijärjestö OAJ kertoo verkkosivustollaan toisen asteen koulutuksesta, eli lukiosta ja ammattikoulusta, seuraavaa: ”Toisen asteen koulutuksella on laaja yhteiskunnallinen vaikutus. Se tutkitusti pidentää työuria ja ennaltaehkäisee työttömyyttä sekä syrjäytymistä.”
Viikko sitten ilmestyneessä Uuden Rovaniemen jutussa Arktisten maahanmuuttajien hallituksen jäsen Nafisa Yeasmin kertoo maahanmuuttajien elämästä Lapissa näin: ”Ihmiset ovat kokeneet pitkään, että he ovat syrjässä kaikkialla. Rasismia koetaan töissä ja kouluissa.”
Esitän toisen asteen koulutukseen reformia, joka opiskelijan syrjäytymisen lisäksi ehkäisisi maahanmuuttajien syrjäytymistä Suomessa: pakollinen lukukauden mittainen vaihto-opiskelu paikassa, jossa tutustuu muunlaisiin ihmisiin kuin valkoisiin länsimaalaisiin.
Olen ulkomailla asunut vuosia alueilla, joissa valkoiset ovat vähemmistö. Paikallisbussiin astuessani sain huomiota, koska poikkesin massasta. Sama kassajonossa, pankissa ja muissa arkisissa tilanteissa. Rasismia en kohdannut, mitä nyt norkoilevat teinit saattoivat välillä asiasta huomauttaa. Opin ymmärtämään, miltä tuntuu, kun ei ulkoisesti kuulu joukkoon.
Vaikka olen aina rasismia vastustanut, olen sitä mieltä, että jokainen on sisimmässään hieman rasisti. Näin siksi, että ihmismielen tyypillinen reaktio uuteen ja poikkeavaan on pelko, joka pahimmillaan ilmentyy vihamielisyytenä. Kysymys onkin siitä, osaako yksilö tunnistaa reaktion itsessään, nousta sen yläpuolelle ja suhtautua erilaisuuteen sivistyneesti.
Sillä ihmisiä olemme kaikki. Bangladeshilainen perheenisä huolehtii omistaan siinä missä suomalainenkin. Karibialainenkin yksinhuoltaja yrittää sovittaa työvuoronsa niin, ettei mummoa tarvittaisi jatkuvasti apuun. Naapurin muslimiperheen äidin leivonnaiset saavat veden kielelle vielä 20 vuotta myöhemmin.
Sekin meissä on samaa, että harva lähtee kotiseudultaan tai -maastaan, jos asiat ovat hyvin. Täällä pohjolassa asiat ovat jo vuosikymmeniä olleet niin hyvin, ettemme enää edes muista, että on Lapistakin lähdetty joukolla muualle paremman elämän perässä.
Mikäli jo nuorena kouluttaisimme itseämme maailmalla ja tutustuisimme eri kulttuurien edustajiin, ymmärtäisimme, että ei ole itseltä pois, jos toinen on kasvanut jollain muulla kuin lihapotulla.
Väitän, että suurin osa maahanmuuttajista tulee Lappiin lämpimämmästä paikasta. Väitän, että heillä on kestämistä sopeutumisessa, etenkin kylmänä ja pimeänä aikana. Pitääkö siihen päälle ihmisen vielä syrjintää sietää?