pääkirjoitus: Kun­ta-alan työ­tais­te­lu on ve­ny­mäs­sä yli kesän, so­pu­jar­ru­na on so­li­daa­ri­suus­va­je

Helatorstai: Tänään vie­te­tään he­la­tors­tai­ta, jolloin "ruo­ho­kaan ei kasva" – mikä se oikein on ja mistä nimitys tulee?

Kolumni
Tilaajille

Oodi vuo­den­ajoil­le

Kun kevään untuvapeite alkaa rakoilla, ymmärrän kevään voiman. Mikään ei ole kuollut, vaikka siltä on näyttänyt viimeisen puolen vuoden ajan. Kaikki ovat vain paenneet itsepäisen talven narskeen alle. Olen ehdoton syksyihminen ja vihaan kevättä, mutta vuoden ajat luovat täydellisen kierron, joka luonnosta heijastuu mieleen.

Kesä on ehdottomasti vilkkain vuodenaika. Kasvit kääntyvät virkeinä aina sinne, missä milloinkin aurinko sihisee samoin kuin ihmisjoukot seuraavat auringon viimeisimpiä pisaroita vaihtamalla ravintolan terassia toiseen. Kesä on sisäisen lapsen aikaa. Silloin sitä kuuluu erityisesti helliä ja huomioida, koska olemme vahingossa kehittäneet välillemme välttelevän kiintymyssuhteen kiireen keskellä. Onneksi ihminen voi ehdollistua uudelleen ja antautua itselleen rakentaakseen uudenlaisen suhteen minuuden dimensioiden välille.