Viime keväänä huomasin lukutaitoni romahtaneen. Havahtuminen tapahtui lukiessani kolmea kaunokirjallista kirjaa kulttuurihistorian kurssin analyysia varten. Jo ensisivujen aikana kävi selväksi, että keskittymiskykyni oli kuin varjo vanhasta. Tahmea tunne lukiessa oli niin kammottava, että päätin heti tehdä asialle jotain. Niinpä haastoin itseni lukemaan loppuvuoden aikana kolmekymmentä kirjaa.
Juurisyy asialle on itsestään selvä. Korona-ajan loppumattomien etäluentojen ja kiireisten työpäivien jälkeen sohvalle lysähtäminen ja sosiaalisen median selaaminen rentoutti. Tuntemattomien ihmisten luomat vaihtoehtoiset todellisuudet ja kauniit juuri omaa makua hivelevät TikTok-videot tarjosivat pääsyn eskapismin maailmaan.
Aivojeni tottuessa hattaranmakeaan ja nopeaan dopamiinihuumaan ei mielessäni edes käynyt tarttua kirjaan, vaikka juuri silloin lukeminen olisi ollut kaikkein palauttavinta lääkettä.
Visioin ihmismielen kasviksi. Multa kuivuu ja kokkaroituu näytön kyttäämisestä, kun taas sivujen selaaminen kostuttaa ja ravitsee mieltämme, kasvia, joka alkaa kasvattamaan uusia oksia ja runsasta kirkkaanvihreää lehvästöä. Lukutaito on ihmisen monista taidoista ihmeellisimpiä. Aivomme tulkitsevat peräkkäin aseteltuja sanoja luoden niistä täysin uniikkeja visuaalisia ja tunteellisia maailmoja mieleemme. Lukeminen kiihottaa mielikuvitusta, selkeyttää ajattelua ja luo todellisuuden silmiemme taakse, kun ympäröivä maailma on liikaa.
Tänä syksynä uutiset kertoivat nuorten lukuharrastuksen vähenemisestä. Lukeminen koettiin tylsänä ja liikaa keskittymistä vaativana. On liian helppoa syyttää älypuhelimia tässäkin tapauksessa, sillä aina on ollut niitä, ketkä lukevat ja niitä ketkä eivät.
Suurin kysymys siis onkin, miten innostaa ihmistä tarttumaan kirjaan ja kokeilla omaan mielikuvitukseen uppoutumista.
Omat vinkkini ovat: lue mitä vaan, mikä kiinnostaa. Jos ensimmäiset sivut eivät tempaise mukaansa, vaihda kirjaa. Luo itsellesi omannäköinen palkintojärjestelmä, jokin lukemiseen innostava mukava motivaattori. Oma palkintoni on kirjoittaa jokaisesta kirjasta minianalyysi kirjasovellukseen, ja lukea ystävieni mietteitä heidän lukemistaan kirjoista.
Syksy on täydellistä aikaa aloittaa tai palauttaa lukuharrastus. Pimenevät illat eivät tunnu niin synkiltä kirja kädessä kynttilänvalossa sateen hakatessa ikkunaa. Tärkeintä on tehdä lukemisesta itselleen nautinnollista, eikä ylimääräistä ja raskasta askaretta ihmiselämän jo valmiiksi tylsien velvollisuuksien ohelle.