Helsingin yliopistotutkija Otto Snellman pahoitti mielensä (LK 15.2.), koska Aalistunturin metsäautotiellä istujia nimiteltiin hänen mielestään epäasiallisesti. Hänellä taisi unohtua se, että metsätiellä rikottiin lakia.
Ilmeisesti Snellman tai paikalla olleet yliopisto-opiskelijat eivät ole tutustuneet Suomen lakiin. Vai onko niin, että ylevät tavoitteet ovat lain yläpuolella? Niinkö yliopistossa opetetaan? Luultavasti tiellä ei ollut ” tavallisia kansalaisia”. Jos olisi ollut, korkeintaan avustamassa poliisia tien aukaisussa.
Kirjoittajalta taisi unohtua sekin, että mieltä olisi voinut osoittaa laillisestikin asettumalla banderollein tien sivuun. Snellman mainitsi, että metsäkeskustelu on tarpeen. Olen samaa mieltä, mutta sitä voi harrastaa istumatta pakkasessa tiellä ja häiritsemättä työn tekoa.
”Minusta tuntui karmivalta lukea ihmisarvoani demokraattisia oikeuksiani kyseenalaistava kirjoitus”, Snellman kirjoittaa. Onko yliopistotutkijalla oikeus rikkoa lakia? Sitäkö ovat demokraattiset oikeudet yliopistopiireissä?
Eri ismejä levittävät järjestöt, kuten Greenpeace, Luontoliitto ja vastaavat, ovat saaneet jalansijan yliopistoissa. Me, jotka olemme syntyneet aiemmin muistamme ajan, jolloin yliopisto-opiskelijat liikkuivat punalipuja heilutellen kadulla levittäen kommunismin ilosanomaa. Taitavat näin vanhempana naureskella itselleen. Samoin taitaa käydä nykyihmisillekin.
Tutkija taitaa haukkua väärää tahoa, kun mainitsee toimittajat. Ketkä muut ovat niin herkkiä tulemaan paikalle kuin toimittajat, kun heille vähänkin vihjaisee, että porukka on tulossa ilmaisemaan mieltä? Ovat jo odottelemassa hyvissä ajoin tuulessa ja pakkasessa. Toimittajatkin voisivat miettiä sitä, mihin ovat menossa, vaikka kannattaisivatkin samoja ismejä kuin vihjeen antajat.