Onnettomuudet: Mal­mi­ju­na suistui jälleen rai­teil­taan

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­ko­ero­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Onko lä­hi­ruo­ka vain kli­see­tä ja juh­la­pu­het­ta?

Näkökulma

Kirjoittajien mukaan Lapissa on yhä paljon parannettavaa lähiruoan hyödyntämisessä.
Kirjoittajien mukaan Lapissa on yhä paljon parannettavaa lähiruoan hyödyntämisessä.
Kuva: Liubov Alekseeva

Lapissa on 21 kuntaa, joissa jokaisessa on vähintään yksi julkisen sektorin valmistuskeittiö, joissa valmistetaan kunnan sivistystoimelle ja hyvinvointialueen sosiaali- ja terveystoimelle aterioita. Selvitimme lappilaisten julkisen sektorin keittiöiden elintarvikehankintoja.

Selvityksen mukaan kahdeksan lappilaiskunnan keittiöiden elintarvikehankinnat ovat noin 80 euroa kuntalaista kohden. Tällöin julkinen sektori hankkii Lapin asukasluvun (178 582) mukaan elintarvikkeita noin 14,5 miljoonalla eurolla vuodessa. Kyseessä on yhteen kalenterivuoteen kohdistettu elintarvikkeiden hankintakustannus.

Hankinnat kilpailutetaan ja sopimuksiin liittyy yleensä optiovuosia. Tällöin laaditun hankintasopimuksen todellinen summa voi olla paljon suurempi. Mistä sinä haluaisit julkisen sektorin tekevän elintarvikehankinnat? Lapista, muualta Suomesta vai Suomen ulkopuolelta?

Lapin alkutuotanto ja siihen liittyvä jatkojalostus on kapea-alaista. Silti osa kunnista on päässyt jopa 33 prosentilla hyödyntämään lappilaisia elintarvikkeita – tavoite on 30 prosenttia. Prosenttiluvut vaihtelevat Lapissa muutamasta prosentista 33:een. Vain muutama kunta on päässyt 30 prosentin lähiruokatavoitteeseen.

Kapea-alainen tuotanto ja jalostus Lapissa vaikuttavat saatavilla oleviin elintarvikkeiden jalosteisiin. Toinen lähiruoan saatavuutta rajoittava tekijä on jalostavien yritysten pieni koko. Maakunnan elintarvikkeiden tarjonta on silti kehittynyt positiivisesti. Poron, lampaan ja nauriin lisäksi tarjontaan on tullut mukaan naudanlihaa, järvikalaa, leipomotuotteita, perunoita ja luonnonmarjoja. Niitä tarjoavia yrityksiä on eri puolilla Lappia.

Kysyntä lisää tarjontaa. Hyvin toteutettu hankintaprosessi, joka sisältää perusteellisen markkinakartoituksen ja hyvin toteutetun markkinavuoropuhelun, ovat lisänneet elintarvikeyrittäjyyttä maakunnassa. Olemmeko valmiita panostamaan lappilaisiin elintarvikehankintoihin?

Lähiruoan kiistaton elementti on sen tuoma huoltovarmuus ja siihen kytkeytyvät hajautetut järjestelmät. Tämä on erilaisissa kriisitilanteissa elintarviketuotannon vahva varmuustekijä. Lähiruoka on jäljitettävissä, koska sillä on lyhyt arvoketju.

Lähiruoka tunnetaan ympäristöystävällisenä kestävää kehitystä tukevana elintarvikkeena. Yleisesti myös hyväksytään, että se on hyvää, terveellistä ja sen käyttöä on tarpeellista lisätä. Todellisuudessa sen käyttö ja hankinta on eri paikoissa erittäin vaihtelevaa. On useita keittiöitä ja ravintoloita, joissa siihen ei juurikaan panosteta, eikä sitä nähdä erityisen tarpeellisena.

Lähiruoan käytöstä puuttuu usein keittiöiden hankintaa ohjaava selkeä poliittinen päätös ja ohjeistus. Paikallisen elintarvikkeen käytön elinkeinollista merkitystä ei joko ymmärretä tai haluta ymmärtää.

Selkeimmin tämä näkyy julkisen sektorin kohteissa, joissa ateriapalvelut on ulkoistettu yksityisen toimijan hoidettavaksi. Näissä ei ole velvoitettu toimijaa paikallisen elintarvikkeen käyttöön, vaikka se olisi sopimusteknisesti mahdollista. Olisiko jo aika siirtyä sanoista tekoihin?

Takuusäätiö ja Marttaliitto tuottivat tammikuussa 2023 yhteisen infograafin, jonka mukaan 4-henkisen perheen (2 aikuista ja 2 pientä lasta) kohtuulliset elintarvikemenot ovat 10 452 euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa Lapin asukaslukuun suhteutettuna 466 miljoonaa euroa pelkästään maakunnan väkiluvun mukaan. Kun tähän lisätään Lapin vuotuinen rekisteröity matkailijamäärä, noin 3,1 miljoonaa, saadaan kohtuullisten elintarvikehankintojen summaksi maakunnassa noin 490 miljoonaa euroa.

Elintarvikehankintojen summa on suuri. Tämä hankinta on ruokakuntien käyttämä rahamäärä elintarvikkeisiin vuodessa.  Tästä puuttuvat ravintola-, koulu-, sote- ja työpaikkaruokailu. Kun ne lisätään mukaan, on elintarvikkeiden hankintasumma maakunnassa reilusti yli puoli miljardia euroa vuodessa. Pitäisikö kliseistä ja juhlapuheista lähteä käytännön tekoihin alkaen omista elintarvikehankinnoista?

Rauno Kuha

tutkija, Luonnonvarakeskus

Jukka Lokka

asiantuntija, Luonnonvarakeskus

Merja Ahola

ruokapalvelupäällikkö, Sodankylä

Tanja Häyrynen

maaseutupäällikkö, Tervola