Näin jälkikäteen voidaan todeta, että Neuvostoliitto (1922–91) oli läpimätä naapuri.
Sen johtajat olivat sairaan ideologian saastuttamia, luonnevikaisia öykkäreitä, jotka pitivät Suomea pilkkanaan. He pakottivat johtajamme tanssimaan ripaskaa, vaikka nämä eivät sitä osanneet.
Lopputulos oli koomisen säälittävä, kun poliittinen kermamme ylisti papukaijana yya-sopimuksen ihanuutta, vaikka kaikki – idän sylikoirataistolaisia lukuun ottamatta – näkivät, että kyse oli roistovaltion sanelemasta kiristyslapusta, jonka varjolla kommunistikaapparit hallitsivat puolueettomaksi naamioimaansa maatamme.