Saimme lukea (LK 15.8.), että saamelaiskäräjien ehdokaslistat on julkaistu ja vähemmän yllättäen, että punakynä on käynyt jo aikaisemmin käräjille valittujen ehdokkaiden kohdalla. Viime vaalien ääniharava Kari Kyrö kommentoikin ehdokasasettelua jo kirjoituksessaan (LK 15.8.). Arvostelijoiden mukaan käräjät käyttää hyväkseen hallinnon jäykkyyttä siten, että asianosaiset eivät ehdi valittamaan.
Minusta on ihmeellistä, että Suomen kaltaisessa maassa, jossa puhutaan demokratian edistämisestä ja heristellään sormea monien muiden valtioiden suuntaan mainitusta demokratiasta muistuttaen, katsotaan tällaista toimintaa läpi sormien. Eikä siinä tarpeeksi, sillä saamelaiskäräjälain uudistuksella aiotaan vielä palkita saamelaiskäräjiä. Valtaa vaaliluettelon myllertämiseen aiotaan vielä lisätä, kuten myös saamelaiskäräjien painoarvoa muun muassa maankäytössä, jos hallituksen esitys tulee myötäilemään viimeksi kaatunutta esitystä.
Entä jos saamelaiskäräjät johtaisi valtiota? Olisiko se demokraattinen?
Lapin Kansan uutisesta kävi ilmi, että osassa kunnista käydään sopuvaalit ehdokkaiden vähyyden vuoksi. Tiedetään, että ehdokkaita olisi, jos vaaliluetteloon pääsisivät niin sanotut metsälappalaiset.
Vastaavanlaisia käytäntöjä löytää sellaisista valtioista kuin Kuuba. Ennen vaaleja mieluinen kokoonpano varmistetaan ehdokasasettelun sanelulla. Kuubassa tosin sentään äänioikeus lienee kaikilla.
On selvää, että kuviteltu saamelaiskäräjävaltio ei pääsisi esimerkiksi EU:n jäseneksi. Jos taas kuvitellaan, että se olisi jollain ilveellä EU:n jäseneksi päässyt, sitä kovisteltaisiin aluetukien leikkauksilla kuten Unkaria parhaillaan.
Miksi Suomessa, jossa halutaan esiintyä varsinkin nyt ikään kuin länsimaisen demokratiakäsityksen eturintamassa ja suhtaudumme muihin valtioihin opettajan tavoin, näytetään vihreää valoa tälle touhulle ja siitä vielä saamelaiskäräjälain uudistuksella palkitaan kuten Orpon hallitusohjelman kirjaus näyttää lupaavan?