Talon toinen eteinen on viilennetty sydäntalven ajaksi viiteentoista asteeseen. Katja Gauriloff nostaa lattialta ämpärin ja kantaa sen keittiöön, ruokapöydälle.

Vedessä on likoamassa parikymmentä kalannahkaa.

– Näitä minä nyt hoidan päivittäin, vähän niin kuin lapsia, Gauriloff nauraa.

Meneillään on kalannahkojen parkitus.

Gauriloff nostaa nahat vadille, oikoo ne yksi kerrallaan ja laskee takaisin ämpäriin.