Norja on rakentanut jälleen padon Tenojoen poikki estääkseen kyttyrälohien nousun. Tarkoitus on hyvä, mutta toteutus herättää vakavia kysymyksiä – niin ekologisesti, eettisesti kuin kansainvälisesti. Teno ei ole yksin Norjan joki. Se on rajajoki, jonka vesissä virtaa myös suomalaisten kulttuuriperintö, elinkeino ja oikeus.
Vuonna 2023 rakennettu pato epäonnistui: se esti vain murto-osan kyttyrälohista, mutta häiritsi merkittävästi alkuperäisen atlantinlohen nousua. Nyt Norja rakentaa uuden padon – kalliimman, isomman ja syvempään kohtaan. Hinta: 20 miljoonaa kruunua.
Takuita toimivuudesta ei ole. Sen sijaan on riski, että pato tukkii koko joen, viivästyttää vaellusta ja vaarantaa jo valmiiksi heikentyneet lohikannat.
Kyttyrälohi on todellinen uhka. Se lisääntyy nopeasti, valtaa kutupaikkoja ja syrjäyttää alkuperäislajeja. Mutta padot eivät ole ainoa – eivätkä paras – ratkaisu. Ne ovat brutaali ja epävarma keino, joka voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Miksi ei panosteta tehokkaampiin, vähemmän invasiivisiin ratkaisuihin, kuten älykkääseen kalastukseen, biologiseen torjuntaan tai teknologisiin innovaatioihin?
Norjan vuonoissa kukoistava kalanviljely on lohitäin kasvualusta. Tämä loinen leviää laitoksista luonnonkalakantoihin, aiheuttaen ihovaurioita, stressiä ja kuolleisuutta erityisesti nuorille lohille. Samalla viljelylaitokset kuormittavat vuonojen ekosysteemejä jätteillä, lääkkeillä ja kemikaaleilla. Norja suojelee jokea padolla, mutta unohtaa oman kalanviljelynsä vaikutukset.
Tenojoen suomalainen puoli on ollut kalastuskiellossa useita vuosia. Paikalliset ovat menettäneet elinkeinonsa ja kulttuurinsa ytimen. Nyt Norja toimii yksipuolisesti, rakentaa padon ilman yhteistä päätöksentekoa ja kohtelee jokea kuin se olisi yksin heidän. Tämä ei ole rajajokisopimuksen henki. Tämä ei ole yhteistyötä.
Norjan on aika kantaa vastuunsa kokonaisvaltaisesti: suojella lohikantoja, mutta myös kunnioittaa rajajokea, sen alkuperäiskansoja ja naapurimaata. Suomi ei voi enää vaieta. Meidän on vaadittava avoimuutta, yhteistä päätöksentekoa ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja.
Teno ei ole Norjan. Teno on meidän yhteinen.