Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Kolumni: Välitä lem­mi­kis­tä­si ja kerää koi­ran­ka­kat kadulta

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Nä­kö­kul­ma: Syrjivä kohtelu on yksilön ja yh­teis­kun­nan taakka

Kirjoittaja painottaa, että rasismille ja vihapuheelle ei pidä antaa yhteiskunnassa minkäänlaista hyväksyntää. Oulussa osoitettiin mieltä rasismia vastaan kesällä 2020.
Kirjoittaja painottaa, että rasismille ja vihapuheelle ei pidä antaa yhteiskunnassa minkäänlaista hyväksyntää. Oulussa osoitettiin mieltä rasismia vastaan kesällä 2020.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Rasistinen, syrjivä kohtelu ja kielenkäyttö kansalaisuuteen, seksuaaliseen tai poliittiseen suuntautumiseen liittyen on ollut vahvasti esillä viime aikoina sosiaalisen median alustoilla ja tiedotusvälineissä. Terveydentilaan, erilaisiin vammoihin ja häiriöihin kohdistuu myös usein loukkaavaa ja syrjivää kohtelua, vaikka jo lainsäädäntö kieltää syrjinnän yksiselitteisesti.

Syrjinnän ilmenemismuodot ovat moninaiset. Välitöntä eli suoraa syrjintää, kuten nimittelyä, mielipiteille irvailua ja joukosta pois sulkemista, vähemmän tunnistettavaa on välillinen eli epäsuora syrjintä. Tällä voidaan viitata esimerkiksi tahattomiin kommentteihin tai toimiin, joilla ylläpidetään ja vahvistetaan leimaavia, rasistisia tai muuten syrjiviä stereotypioita.

Toisen henkilön näkökulmien huomiotta jättäminen, vähättely tai päälle puhuminen ovat syrjiviä toimintatapoja. Toisaalta myös kehumalla, miten esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluva henkilö on saanut töitä, voidaan samalla viestiä myös siitä, että työllistyminen tai työn tekeminen nähdään poikkeavana tähän ryhmään kuuluville.

Opettajan puhuessa kollegoille luokkansa "adhd-lapsesta" hän voi samalla korostaa haitallisesti eroa kyseisen lapsen ja muiden lasten välillä. Syrjintää on myös se, jos työhaastatteluun jätetään kutsumatta vieraskielisen nimen perusteella, vaikka työhakemus kertoo soveltuvuudesta työhön.

Syrjintäkokemukset lisäävät heikon terveyden ja mielenterveysoireiden todennäköisyyttä myös niillä henkilöillä, joilla on vain epäsuoria syrjintäkokemuksia. Harmittomilta tuntuvat, epäsuorasti syrjivät kommentit ja sanoilla tehtävä toistuva toiseuttaminen voivat aiheuttaa erilaisuuden tai poikkeavuuden kokemusta ja heikentää yhteisöön kuulumisen tunnetta.

Syrjintä ei koidu pelkästään yksilön taakaksi. Ulkopuolisuuden tunne ja sosiaalinen syrjäytyminen yhteisöstä lisäävät jengiytymisen ja radikalisoitumisen riskiä. Väkivaltainen radikalisoituminen on uhka koko yhteiskunnan turvallisuudelle, hyvinvoinnille ja demokratialle.

Rasismille ja vihapuheelle ei tule antaa yhteiskunnassa minkäänlaista hyväksyntää. Toisaalta sitä ei voi sormea napsauttamalla sammuttaakaan, ja erityisesti sen juurisyihin tulisi syventyä.

Asian tiimoilta käytävä avoin keskustelu, aihepiirin tutkimus, antirasistisen tiedon ja ymmärryksen vahvistaminen sekä laajemmin hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävät toimenpiteet ovat avainasemassa syrjinnän vähentämisessä.

Ihmisten on usein helpompi nähdä syrjintää muiden toimissa kuin omassaan. Jokaisen meistä on olennaista pyrkiä tiedostamaan omia arvoja ja uskomuksia sekä sitä, miten ne ohjaavat vuorovaikutusta.

Toistuva asioiden jakaminen samanmielisten kanssa lisää yksimielisyysvinoumaa – taipumusta uskoa, että omat arvot, uskomukset ja mielipiteet ovat totuudenmukaisia, vaikka ne eivät edustaisi tutkimustiedon mukaista tai laajemmin kansalaisten käsitystä asioista.

Haitallisten ajatusvääristymien ja ennakkoluulojen tiedostaminen on tärkeää, ja omia ehdottomia ajatuksiakin voi kyseenalaistaa. Oman käyttäytymisen ja kielenkäytön myönteinen muutos edellyttää aktiivista oppimisprosessia.

Utelias mieli erilaisia ihmisiä ja näkökulmia kohtaan sekä avoimien dialogien käyminen johtavat parhaimmillaan uusien asioiden oivaltamiseen sekä monipuolisemman ymmärryksen vahvistumiseen elämän eri ilmiöistä, myös syrjinnästä.

Jokaisella kansalaisella, ja erityisesti päättäjillä, on tärkeä rooli yhdenvertaisuuden edistämisessä. Syrjimätön kohtelu ja kieli lisäävät yksilön ja koko väestön hyvinvointia ja siten edelleen myös kansallista tuottavuutta.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, joka työskentelee Lapin ammattikorkeakoulussa erityisasiantuntijana "Osallisuus ja toimintakyky" -osaamisryhmässä.