Parin viikon päästä juhlimme valmistuneita ja Lapin Kansankin sivut täyttyvät ylioppilaslakkien kuvista. Valkolakin päähän painaminen kuuluu lukiotaipaleeseen ja tavoiteltuun kehityskaareen nuoresta aikuiseksi siinä missä penkkarit ja vanhojen tanssit.
Samanlaista arvostusta ja perinnetaivalta ei ole ammatillisella puolella, jossa opiskelu ja valmistuminen on koruttomampaa.
Ei, vaikka ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ovat välittömämpi vastaus Suomen alati pahenevaan työvoimapulaan kuin välivuosille ja jatko-opiskeluihin suuntaavat lakkipäiset ikätoverinsa.
Ammattiin opiskelu on jälleen säästökiiman kohteena. Valtiovarainministeriö (VM) haluaisi vähentää kolmevuotisesta koulutuksesta vuoden hähmäisin perustein.
”Tämä olisi hyvä tapa nostaa työllisyyttä ja parantaa koulutustakin siinä mielessä, että saamme enemmän irti valmiita tutkintoja keskeytysten sijaan”, VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä totesi Ylelle.
Se on paksua. Vähennys tulisi koulutuksen yleissivistävyydestä eli korkeakouluun valmistavista opinnoista, joista haluttaisiin tehdä vapaaehtoisia. Oikeasti kolmas vuosi nähdään siis vain kulueränä. Samalla ammatin teoriaopintoja pukattaisiin järjestettäväksi kahdessa vuodessa.
Ajatus on kiva joillekin yksilöille ja aloille, mutta mikäli yleissivistävistä opinnoista tulee vapaaehtoisia, yhä useampi ei niitä suorita. Näin arvioi myös tutkija Hannu Karhunen Ylelle.
Samassa jutussa opiskelijajärjestö Osku ry:n puheenjohtaja Venla Tilli mietti, että ammattikoululaisten jatko-opintokelpoisuuden rajoittaminen tuntui erikoiselta samalla, kun yhteiskunnassa on iso tarve saada nuoret jatko-opiskelemaan.
Syy on yksinkertainen: Jatko-opiskelu koetaan tärkeäksi, mutta ei niinkään amiksille. Opiskelemaan halutaan lukiolaiset sen sijaan, että he pitäisivät välivuoden.
Lukio on Suomessa pyhän lehmän asemassa ja sen yleissivistävyyttä korostetaan riemulla. Kolmevuotinen sivistys sallitaan, ammattiin opiskeleville puolestaan ei vuottakaan.
Lukio ei ole kaikkien juttu, eikä ammatillista perustutkintoa nähdä niin hienona. Arvostus on eri tasolla ja puhe siitä, ettei jatko-opiskelu esimerkiksi opiskelujen kruunussa eli yliopistossa mahdollistu ilman lukion päättötodistusta, elää yhä kukkupuheena. Siltikin amikset ovat toisen asteen toisen tason ihmisiä, jotka halutaan vain töihin.
Lukion perinteet pysyvät, olivat ajat mitkä tahansa. Ei kukaan ottaisi lukiosta yhtä opiskeluvuotta pois rahankaan nimissä. Tarvitsisiko ammatillinen koulutus kasvojen kohotuksen, jotta sitä ei nähtäisi vain kuluna, jossa yleissivistyksellä ei ole mitään arvoa?
Omina opiskeluaikoinani amiksilla ei ollut mitään yhteisöllisyyttä. Näin sivusta seuraajana meno näyttää yhä samalta.
Kuopiossa asiaan reagoitiin järjestämällä ensimmäinen Amisgaala huhtikuussa. Tapahtuma oli tanssiaiset samaan tapaan kuin lukion vanhojen tanssit. Toive niiden järjestämisestä lähti opiskelijoilta. Gaalaa kehuttiin, sillä se loi yhteisöllisyyttä yli alojen ja kampusten.
Siinä toimi, joka kannattaisi monistaa. Jättäkää koulutus rauhaan.