Olen harrastanut elämäni aikana monenlaista. Joskus kokeilussa oli nyrkkeily, toisinaan kuvataide. Tällä hetkellä harrastan tanssia ja käyn laulutunneilla. Ne ovat viime aikoina tuoneet valtavasti iloa arkeen ja elämään. Sen kautta olenkin pohtinut, miten suuri vaikutus sillä on, että löytää itseään kiinnostavan ajanviettotavan.

Aloitin kitaransoiton kun olin yhdeksänvuotias. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin huomaan, ettei se enää palkitse minua samalla tavalla. Soittotaidosta on edelleen hyötyä ja iloa, kitara merkitsee minulle paljon ja musiikki mitä kuuntelen pyörii paljon kitaran kielten ympärillä. Pelkkä soittaminen ja siinä kehittyminen ei kuitenkaan tunnu enää niin tähdelliseltä.