Lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le

Mainos : Kaleva Median ja­ka­ja­na saat vai­kut­taa omaan työ­mää­rää­si ja tienaat sen mu­kai­ses­ti. Klikkaa tästä täyt­tä­mään työ­ha­ke­mus.

Me­ri-La­pin ve­si­lin­nut ovat ly­kän­neet läh­töään - Kat­ti­la­lah­del­la nähty vielä tuk­ka­sot­ka

Pihlajanmarjojen vähyydestä johtuen taviokuurnia ei ole juuri näkynyt,.

Taviokuurnia on näkynyt tavallista vähemmän johtuen melko kitsaasta pihlajanmarjasadosta. Enimmät talvea uhmaavat mustarastaat ovat näitä tummanruskeita, nuoria yksilöitä.
Taviokuurnia on näkynyt tavallista vähemmän johtuen melko kitsaasta pihlajanmarjasadosta.
Taviokuurnia on näkynyt tavallista vähemmän johtuen melko kitsaasta pihlajanmarjasadosta.

Joulukuussa Meri-Lapin lintuvedet ovat yleensä jo tyhjiä siivekkäistä. Nyt alkutalven säät ovat olleet tavallista leudompia, mikä on tiennyt runsaita sulavesialueita ja niillä viihtyviä vesilintuja.

Meri-Lapin kosteikkojen jäätyminen alkaa yleensä viimeistään marraskuussa – joskus jopa lokakuun alkupuolella.

Tänä syksynä Kemi-Tornion seudulla hätyyteltiin marraskuun ensimmäisellä puoliskolla liki kymmenen plusasteen lämpötiloja. Monet linnut jatkoivatkin syyseloaan pohjoisen pihapiireissä, rantavesissä ja vielä vihreinä näyttäytyneillä nurmikoilla ja peltojen äärellä.

Etelän lajina tunnettu mustapääkerttu viihtyi aivan marraskuun loppupäiviin asti Kemin Ruutinrannalla ja Ala-Vojakkalassa. Jälkimmäisellä paikalla saatiin seurata ruokintapisteessä vieraillutta pariskuntaa.

Mustapääkerttu ei ole ihan ensiluokan talvivieras Kemi-Tornion seudulla, sillä se on nähty tällä vuosituhannella joulukuisena vieraana seudullamme parikymmentä kertaa. Tämä huippuluokan laulaja on jopa talvehtinut kolme kertaa Kemissä.

Pienin määrin joka talvi Meri-Lapissa sinnittelevä mustarastas majaili viime viikonlopulla Kemin Siikakankaalla ja Nällissä. Vuoden lopulla Kemin-Tornion alueella nähtävät mustarastaat ovat yleensä nuoria lintuja, jotka tunnistaa tummanruskeasta, viiruisesta höyhenpuvusta. Linnut tulevat mielellään ruokintapaikoille – etenkin päivän rauhallisina hetkinä. Suurempi laji, räkättirastas, katosi pohjoisen maisemista jo 2.12., kun viimeisetkin pihlajanmarjat oli puista löydetty.

Keväisin jopa monisatapäisinä parvina alueemme peltopälvillä ruokaileva pulmunen muuttaa syksyisin niin huomaamattomasti, että jää monilta luonnonystäviltä tyystin näkemättä. Laji on niin parvisidonnainen, että yksittäiset pulmuset vaikuttavat hätääntyneiltä, kun niitä retkireiteillä tapaa.

Ajoksessa 4.12. liikkunut lintuharrastaja havaitsi 4.12. Ajoksen öljysatamassa pulmusparven kyydistä jääneen yksilön. Pulmusia nähdään talvisin Meri-Lapissa ani harvoin. Yleensä niiden muutto päättyy jo marraskuun alussa.

Varsinaiset loppusyksyn/alkutalven mattimyöhäiset ovat viime aikoina löytyneet merenlahtien ja satamien vesistä sekä tehtaiden vesialueilta. Toistaiseksi viimeiset sinisorsat polskivat 9.12. Pajusaaressa ja itsenäisyyspäivänä Rytikarin Kattilalahdella. Sinisorsa on uhmannut pohjoisen talvia jo liki 50 vuotta.

Suurin määrä sinikoita ynnättiin talvella 2012/2013, jolloin niitä oli 30 yksilöä.

Ehkäpä yllättävin vesiäishavainto koskee tukkasotkaa, joka uiskenteli viime lauantaina Kattilalahdella. Tätä myöhemmin tämä suuresti vähentynyt laji on tavattu Kemi-Tornion alueella vain kolme kertaa. Ainakin kerran tämä narskuksikin kutsuttu lintu on pärjännyt Veitsiluodon tehtaan sulassa kevään tuloon asti. Tukkasotka katoaa syksyisin yleensä marraskuun alkuun mennessä.

Reippaasti lähtöaikatauluaan ovat myöhentäneet myös pilkkasiivet, joita on joulukuussa näkynyt Ajoksen kalasatamassa, Veitsiluodon Rivinsalmessa ja Tornion Suensaaressa. Rivinsalmessa nähtiin 8.12. kolmen linnun parvi, ja Suensaaressa itsenäisyyspäivänä viiden yksilön ryhmä. Pilkkasiiven syysmuutto päättyy keskimäärin 12.11. Vahvatekoinen pilkkasiipi on havaittu Meri-Lapissa joulukuussa tätä ennen vain kerran; jouluaattona 2011.

Pilkkasiiven tarina on vielä murheellisempi kuin tukkasotkan; Simon Kuivasjärvellä ammuttiin 80-luvun alussa kaikki järven 20 lentokyvytöntä poikasta kolme viikkoa ennen metsästyskauden alkua. Metsästäjät väittivät lintuja telkiksi! Pilkkasiipi on muuten maailmanlaajuisesti uhanalainen lintulaji.

Tästä on kyse

Syysmuutto joulukuussa

Joulukuu on syysmuuton päättymisen ja talvehtimisen alkamisen risteysaikaa (noin suurin piirtein).

Miltei kaikki muuttolinnut ovat jo muuttaneet pohjoisesta etelän maille.

Viivyttelemään jää pienin määrin lokkeja (kalalokki, harmaalokki, merilokki), sorsia (sinisorsa, isokoskelo, telkkä) ja rastaita (mustarastas ja räkättirastas) sekä pieni lajitelma pikkulintuja (esim. peippo)

Joulukuun lintumaailman laji- ja yksilörunsaus on riippuvainen sekä saatavilla olevasta ravinnosta että talven tulon voimakkuudesta (lämpötilat, lumitilanteen kehitys, luonnon tarjoamat ravintolähteet: marjat, pikkunisäkkäät ja linnut pöllöjen ja muiden petolintujen ravinnoksi, ihmisten järjestämät ruokintapaikat).

Talvehtimaan jäävät linnut, jotka ovat pystyneet keräämään riittävän rasvavaraston, tai jotka ”luottavat” ihmisen apuun lintulautojen ja niitä tuhdimpien ruokintapaikkojen äärellä. Niiden tuntumassa on yleensä myös sopivia luonnonkoloja, pönttöjä tai räystäänalusia pakkasöiden varalle. Kun talvi kuristaa oloja äärimmilleen, satunnaistalvehtijat (esim. rastaat, hippiäiset ja mustapääkertut) menehtyvät. Lokit vetäytyvät etelään ja sorsat yrittävät sinnitellä.