Lähdin Moskun kanssa metsälle tutuille jahtimaillemme. Perillä meitä odotti ikävä yllätys.
Paikassa, mihin olemme jättäneet automme syksyn lähes joka toisena viikonloppuna, seisoi vieras auto, eikä siinä kaikki. Auton koko, merkki, maavara, latausluukku ja pramean korskea ulkomuoto kielivät siitä, ettei kyse ollut paikallisesta ajopelistä, vaan jahtituristin ökykärrystä.
Asiaa ei muuksi muuttanut se, että metsäautotien laidassa – ökykärryn edessä ja takana – oli tyhjää tilaa vaikka sadoille autoille.