Ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner ja TEM:n maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen lukivat madonluvut teollisen metsämarja-alan tulevaisuudelle: thaimaalaisten poimijoiden turistiviisumia ei enää oteta käsittelyyn.
Viisumien muuttaminen työsuhteiseksi alentaisi entisestään poimijoiden ansaintamahdollisuuksia. Thaimaan työviranomaiset eivät kannata työsuhteittamista.
Ovatko asianosaiset päättäjät tietoisia siitä, mihin päätös tulee vaikuttamaan? Se käytännössä lopettaa marjapakastamoiden jalostustoiminnan raaka-aineen vähyyden takia. Valtavat, osin valtion investointituilla rahoitetut pakastamot ja tuotantolaitokset jäävät vaille käyttötarkoitusta, koska korvaavaa tuotetta ei ole.
50 vuotta kestänyt metsämarjojen hyödyntäminen teollisuuden tarpeisiin on loppuessaan korvaamaton menetys niin kotimaan kuluttajille kuin vientikaupan asiakkaillekin, joille marjat pääasiallisesti myydään.
Tanner toi esille alan yritysten väärinkäytökset oikeutetusti, muttei maininnut mitään ministeriön korkean virkamiehen korruptiosyytteistä. Kaksi yritystä on saanut syytteen, kolmatta tutkitaan. Niiltä olisi oikeudenmukaista estää poimijoiden kutsuminen oikeudenkäynnin päätöksiin saakka.
Syytteissä olevat yritykset tulevat saamaan tuomionsa kuluttajilta, jatkojalostajilta ja kauppaketjuilta mainehaitan vuoksi. Siitä tuomiosta on turha valittaa. Jos ja kun merkit viittaavat näin olevan käymässä, yrittäjän vaihtaminen pikaisesti olisi kaikkien edun mukaista.
Kutsuvista yrittäjistä suurin osa on toiminut asiallisesti ja rehellisesti. Olisi kohtuutonta lopettaa koko toimiala kahden tai kolmen yrityksen väärinkäytösten vuoksi, vaikka ne edustavatkin kutsuttavien poimijoiden määrässä suurta osuutta.
Näillä on ollut tapana kasvattaa poimijamäärää keinoja kaihtamatta niin suureksi, ettei se ole ollut enää asiallisesti hallittavissa. Marjan liikatuloa on sitten hillitty poimijahintaa alentamalla, mikä on johtanut poimijoiden tuloksen heikentymiseen. Lisäksi seurauksena on ollut kotimaisen poiminnan vähentyminen niin, että paikallisten poimimille marjoille ei ole järjestetty ostopaikkaa. Tästä on syystäkin syntynyt katkeruutta alan harrastajien joukossa.
Pellervo-seuran tutkimuslaitoksen tutkiessa toimintaa olisi paikallaan neuvotella alan yrittäjien kanssa yhteisistä säännöistä, joiden pohjalta toimintaa voitaisiin jatkaa marjanpoimijoihin sovelletulla turistiviisumilla.