Pääkirjoitus

Maa­lit­ta­mi­nen ka­ven­taa sa­nan­va­paut­ta ja jyr­ken­tää po­liit­tis­ta vas­tak­kain­aset­te­lua – val­lan­käyt­tä­jil­lä on asiassa eri­tyi­sen iso vastuu

Some löytyy nykyisin jokaisen taskusta, kiitos älypuhelimen.
Some löytyy nykyisin jokaisen taskusta, kiitos älypuhelimen.
Kuva: Pekka Peura
Pääkirjoitus // 7.7.2023

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on huolissaan Suomessa vallitsevasta vastakkainasettelusta ja keskusteluilmapiiristä, jota hän kutsuu trumpismiksi. "Yhteiskuntaa jaetaan oikeassa oleviin ja väärässä oleviin ja meihin ja muihin, ja väärinymmärretään tahallaan", hän sanoo (HS 3.7.), muttei suostu osoittelemaan – ymmärrettävistä syistä – mitään ryhmää.

Moni toimittaja sekä politiikan tutkija ja asiantuntija on joutunut viime viikkoina ankaran maalittamisen kohteeksi hallitukseen ja erityisesti joihinkin perussuomalaisministereihin kohdistamansa kritiikin seurauksena. Vaikka maalittamisessa ei ole kyse uudesta ilmiöstä, uutta on se, että maalittajien joukossa on yhä enemmän tunnettuja mielipidejohtajia, kuten hallituspuolueita edustavia poliitikkoja.

(Tahallisen) väärinymmärryksen välttämiseksi on todettava tässä yhteydessä, että aggressiivista kommentointia tulee kaikista poliittisista ilmansuunnista.

Sisäministeriö määrittelee maalittamisen toiminnaksi, jossa "yksi tai useampi toimija kehottaa ja yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä vihaviestejä sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa". Tavoitteena on "vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen".

Maalittamisen erottaa asiallisesta kritiikistä se, että maalittaja kritisoi asian sijasta henkilöä ja rohkaisee muitakin tekemään niin. Pyrkimyksenä on paitsi vastapuolen mustamaalaaminen myös vaientaminen.

Moni sulkeekin suunsa tai ainakin somensa häirinnän pelossa viimeistään, kun törkynimittely muuttuu uhkailuksi.

Erityisen huolestuttavaa ilmiön poliittisessa puolessa on se, että ankarimman maalituksen kohteeksi joutuvat usein he, joiden kannanotot liittyvät demokratian ja oikeusvaltion puolustamiseen. Tällä voi olla vaikutusta demokratiakehitykseen. Sananvapaus kuuluu demokratioissa keskeisiin kansalaisoikeuksiin ja "ammattimaisen" maalittamisen tähtäimessä on nimenomaan sananvapauden kaventaminen.

Maalittamiseen voi syyllistyä kuka tahansa. Taustalla on usein pelkkä ajattelemattomuus, sillä somella on moniin meistä taannuttava vaikutus. Aikuinen voi muuttua verkossa keskenkasvuiseksi, empatiakyvyttömäksi teiniksi, joka ei tunne hyviä tapoja.

Maalittaminen on aina väärin ja tuomittavaa. Erityisen tuomittavaa se on silloin, kun vallankäyttäjä ottaa sen tietoisesti poliittiseksi työkalukseen.

Kun päättäjä jakaa somessa vihaa ja vastakkainasettelua, hän toimii esimerkkinä ja antaa siihen muillekin luvan. Siksi on tärkeää, että kaikki hallituspuolueet tuomitsevat selväsanaisesti paitsi maalittamisen myös muun epäsopivan some-käytöksen.

P.S.

Elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps.) ajolähtö hallituksesta oli nöyryytys perussuomalaisille, joka tarjoaa nyt samaa lääkettä pääministeripuolueelle korvaamalla Junnilan kokoomuksesta pois ajetulla Wille Rydmanilla. Loikkari Rydman nousee samaan ministeriryhmään Petteri Orpon (kok.) ja Kai Mykkäsen (kok.) kanssa, joiden johtamis- ja muutkin taidot Rydman on julkisesti teilannut. Orpo on vakuutellut hallituksen toimintakykyä, mitä sopii epäillä. Sen sijaan ps-puolueen provokaatiokyvyissä ei ole epäilemistä.