Perussuomalainen "Suomi ensin"-henki näkyy jo lakiesityksissäkin. Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) esitteli äsken "ensimmäistä osaa" ulkomaalaislain tiukennuksista, jotka kohdistuvat paitsi Suomeen turvapaikanhakijoina tai pakolaisina pyrkiviin myös työn perässä tänne tuleviin ulkomaalaisiin.
Jatkoa on luvassa jo ensi syksynä, jolloin valmistuu "toinen osa". Se sisältää muun muassa kansalaisuuskokeen ja tiukennuksia nuhteettomuus- ja toimeentuloedellytyksiin sekä perheenyhdistämiseen.
Lakiesityksissä näkyy vahvana perussuomalainen impivaaralaisuus, mikä tuskin miellyttää humaanista suvaitsevaisuudestaan tunnettua hallituskumppani rkp:tta. Kokoomuksen riveistäkin löytynee kaappinyrpistelijöitä, mutta he tietävät pelin hengen. Politiikka on tunnetusti kompromissien taidetta. Maahanmuuton kiristäminen oli täky, jolla kokoomus sai perussuomalaiset mukaan työreformisavottaansa.
Ensimmäinen lakiesitysosa tiukentaa kansainvälisen suojelun ehtoja, lyhentää oleskelulupia, pyrkii estämään maahantulosäädösten kiertämisen, helpottaa pakolaisaseman menettämistä, pienentää tänne tulevien vastaanottorahaa ja pidentää kansalaisuuden saamiseen vaadittua asumisaikaa Suomessa.
Lisäksi hallitus jätti eduskunnalle jo pitkään valmisteilla olleen rajamenettelylain, jonka tavoitteena on nopeuttaa perusteettomien hakemusten tutkintaa ja kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palauttamista lähtömaahan. Tällä pyritään estämään Venäjän harjoittama laajamittainen, välineellinen maahanmuutto itärajalla. Tosin hallituksen esityksen mukaan sitä voidaan käyttää myös muissa muuttoliiketilanteissa.
Suomen kansalaisuuden saa jatkossa vasta, kun on asunut täällä kahdeksan vuotta – siihen ei lueta oleskeluluvan odotusaikaa. Lisäksi on läpäistävä kansalaisuuskoe, jolla on määrä testata "kotoutumisen" aitous. Tähän asti kansalaisuus on irronnut kokeetta viidellä asuinvuodella, johon on sisältynyt luvan odottelu.
Osa esityksistä on saanut moitteita muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutetulta, perustuslakiasiantuntijoilta, oikeusministeriöltä ja elinkeinoelämältä. Ongelmia on nähty paitsi perus- ja ihmisoikeuksien huomioimisessa, esityksessä käytetyissä termeissä ja lyhyessä lausuntoajassa myös viestissä, jonka uudistus lähettää ulkomaille tilanteessa, missä ikääntyvä, alhaisen syntyvyyden Suomi tarvitsee kipeästi ulkomaista työvoimaa.
Esimerkiksi samoista väestöongelmista kärsivä Saksa on lyhentämässä maan kansalaisuuden saantiaikaa kahdeksasta vuodesta viiteen tai jopa kolmeen, jos tulija osaa kielen ja omaa työpaikan.
Pelkona on, että pääosin turvapaikanhakijoihin kohdistuvat, osin täysin perustellut maahanmuuton tiukennukset vähentävät myös työperäistä maahanmuuttoa Suomeen. Pelko on aiheellinen, sillä hallituksen toimet työperäisen maahanmuuton edistämiseen ovat tarpeeseen nähden erittäin vaatimattomat.
Tosin perussuomalaisia moinen tuskin häiritsee. Puolueen tavoitteena on ollut jo pitkään kaikenlaisen maahanmuuton vaikeuttaminen, missä se on nyt onnistumassa. Aikakin on otollinen uudistuksille – velkasakset leikkaavat tavallisten suomalaisten etuja. Kun murheita riittää omastakin takaa, muiden murheet eivät jaksa kiinnostaa.
Ohjelmansa mukaan hallitus pyrkii minimoimaan turvapaikanhaun ja keskittämään hädänalaisten auttamisen heidän lähtömaihinsa. Edellinen etenee, jälkimmäinen ei. Hallitus on leikkaamassa kehitysyhteistyöstä ennätykselliset 1,2 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa auttamisen alasajoa monissa perinteissä kohteissa, missä Suomi on ollut mukana jo kauan. Innokkaimpana köyhäinavun saksijana on toiminut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps.), jonka vastuualueelle kehitysapu kuuluu. Tämäkin kertoo aikojen erikoisuudesta – tähän asti vastuuministerit ovat pyrkineet puolustamaan tonttiaan viimeiseen asti.