Pääskyset olivat ennen tuttuja kesävieraita maalaistalojen pihapiireissä. Tällä vuosituhannella sekä räystäspääsky että haarapääsky ovat vähentyneet Suomessa niin voimakkaasti, että ne ovat päätyneet uhanalaisten lajien listalle. Räystäspääsky on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, haarapääsky vaarantuneeksi.
Pääskysten väheneminen johtuu BirdLife Suomen mukaan pääosin ravinnon eli hyönteisten puutteesta. Hyönteisten väheneminen on puolestaan kytköksissä siihen, ettei ympäristö ole enää niin monimuotoinen kuin ennen. Runsaat kukkaniityt ja luonnonlaitumet ovat vähentyneet eikä pelloilla ole laiduntavia lehmiä tai lampaita, jotka vetäisivät hyönteisiä puoleensa.
Pääskykantoja pyritään elvyttämään BirdLifen ja Arlan yhteisessä hankkeessa, josta Lapin Kansa kertoi viime viikolla. Hankkeessa maitotilalliset tukevat pääskyjen pesintää tekopesillä, joita sijoitetaan rakennusten seinustoille ja myös sisälle navetoihin.
Hankkeeseen osallistuvan ranualaisen Jani Sääskilahden tilalla pääskysiä on seurattu mielenkiinnolla aiemminkin, mutta niiden uhanalaisuus ei ole ollut tiedossa. Nyt Sääskilahden pihapiirissä on entistä enemmän seurattavaa, sillä pääskyset ovat asettuneet taloksi tekopesiin ja päässeet rakentamaan pesiään myös navettaan.
Räystäs- ja haarapääskyjen lisäksi uhanalaisten lajien listalla on Suomessa toista sataa muutakin lintulajia. Esimerkiksi varpunen luokitellaan erittäin uhanalaiseksi, harakka ja kuukkeli silmällä pidettäviksi. Kaikkiaan jo noin kolmasosa Suomen linnuista on uhanalaisia.
Lintukato ei koske vain Suomea, vaan se on maailmanlaajuinen ilmiö. Väheneminen ei myöskään koske vain uhanalaisia lajeja, sillä myös moni runsas ja laajalle levinnyt laji vähenee. Tämä tarkoittaa lintujen kokonaismäärän romahtamista. Esimerkiksi EU:n alueella on nyt satoja miljoonia lintuyksilöitä vähemmän kuin vielä 40 vuotta sitten.
Lintujen väheneminen johtuu BirdLife Suomen mukaan useista eri tekijöistä, joiden kaikkien taustalla on ihminen. Eniten lintukantoihin vaikuttaa maatalous, joka köyhdyttää lintujen elinympäristöjä. Samalla tavalla metsätalous heikentää luonnon monimuotoisuutta ja vie linnuilta elinalueita. Nyttemmin lintukantoja uhkaa myös ilmastonmuutos.
Lintukato on huolestuttava ilmiö, sillä se kertoo ympäristön laaja-alaisesta muutoksesta. Se on merkki siitä, että luonnolla ei mene kovin hyvin. Mitä lintulajien katoaminen kaiken kaikkiaan tarkoittaa luonnon ekosysteemin kannalta, sitä ei vielä osata sanoa.
Tietoisuus luonnon monimuotoisuuden merkityksestä on viime vuosina lisääntynyt. Samalla on syntynyt ymmärrys siitä, että jokaisen kannattaa tukea luonnon monimuotoisuutta lähiluonnossaan tai omassa kotipihassaan.
Nyt tiedetään, että luonnon kannalta on hyvä, jos nurmikko ja voikukat rehottavat. Risu-, lehti- ja kivikasat tarjoavat hyönteisille suojaa, pesäpaikkoja ja ravintoa. Paikalleen jätetyt kannot tai kaadetut lahopuut ylläpitävät rikasta eliöstöä.
Myös pääskysten auttaminen tekopesillä on hyvä esimerkki pienestä suuresta teosta luonnon hyväksi. Vielä helpommalla voi päästä, kun auttaa pääskysiä rakentamaan itse pesänsä. Tähän tarvitaan vain mutalätäkkö, josta pääskyset saavat kosteaa maa-ainesta rakennustyöhönsä.
Kannattaa muistaa, että pesät sinänsä eivät auta pääskysiä, jos pesimäpaikalla ei ole ravintoa. Pääskysiä tai muitakaan hyönteissyöjälintuja on siis turha odottaa pihaan, jossa hyttysansa imuroi niiden ravinnon. Myös hyönteismyrkyt vähentävät ravintoa linnuilta.
Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema kertoi viikko sitten huonoja uutisia Sallasta: Värriötunturin tunnuslintuna pidetty keräkurmitsa näyttää kokonaan kadonneen alueelta. Linnun esiintymistä on seurattu 1970-luvulta lähtien, eikä linnusta ole tehty havaintoja tänä eikä viime vuonna.
Keräkurmitsa on tyypillinen tunturipaljakan laji, joka on sopeutunut karuun, avoimeen ympäristöön. Ilmastonmuutoksen myötä keräkurmitsalle sopivaa avointa elinympäristöä on yhä vähemmän. Keräkurmitsan kohtalo Värriössä saattaakin kuvastaa laajemmin sitä, mitä tapahtuu, kun arktiset lajit joutuvat vetäytymään yhä pohjoisemmaksi.