Vanhaan, monen mielestä hyvää aikaan – aika kuultaa muistot – Lapin maakunta oli jaettu kahteen sairaanhoitopiiriin, Lappiin ja Länsi-Pohjaan. Molemmilla oli oma, täyden palvelun keskussairaala. Vanha aika päättyi vuosi sitten, jolloin piirit yhdistettiin ja sote-valta siirtyi Lapin hyvinvointialueelle (Lapha).
Vaikuttaa siltä, että osa aluepäättäjistä pitää yhä kiinni vanhasta ajasta. Viitteitä tästä oli jälleen havaittavissa, kun eduskunta hylkäsi selkein äänin Lapin ja Etelä-Savon oppositiokansanedustajien talousarvioaloitteen erillisrahoituksen jatkamisesta molempien hyvinvointialueiden sairaaloille. Lapissa pettyneimpiä tuntuivat olevan merilappilaiset aluevaltuutetut.
Kyse on yhdeksän miljoonan euron summasta, jonka Sanna Marinin (sd.) hallitus myönsi kahden sairaalan maakunnille. Lapissa rahoitus koski Länsi-Pohjaa ja LKS:aa, joiden osuus olisi ollut noin neljä miljoonaa euroa.
Erilliskorvauksen maksamisen oli tarkoitus alkaa ensi vuonna. Petteri Orpon (kok.) hallitus ilmoitti luopuvansa erillisrahoituksesta jo kesällä valmistuneessa hallitusohjelmassaan, joten kyse ei ollut yllätyksestä. Oppositio esittämät talousarvioaloitteet menevät harvoin, jos koskaan läpi.
Aluepäättäjien tiedossa on ollut siten jo viime kesästä lähtien, ettei hallitukselta heru erillisrahoitusta Lappiin. Silti osa päättäjistä näyttää uskoneen loppuun asti lisärahaan, ellei sitten kyse ole ollut poliittisesta teatterista.
Laphalla ei pitäisi olla enää aikaa tällaisiin näytelmiin tilanteessa, missä sen pitäisi löytää nopeasti keinot taloutensa pysyvään sopeuttamiseen vähintään sadalla miljoonalla eurolla. Summa on peräti kymmenen prosenttia alueen kokonaisbudjetista. Tässä pelissä ei neljä miljoonaa euroa paljon paina. Alijäämää syntyi pelkästään ensimmäisen sote-uudistusvuoden aikana 86 miljoonaa euroa.
Alueen on määrä aloittaa sopeutusohjelman valmistelu alkuvuodesta. Valmista pitäisi tulla huhtikuuhun mennessä. Jos aluepäättäjät eivät kykene riittäviin sopeutustoimiin, päätösvalta asiassa siirtyy rahoittajalle eli valtiolle.
Lappilaisten valitsemilla luottamushenkilöillä on edessään näytön paikka, sillä heidän on onnistuttava muutamassa kuukaudessa siinä, missä sairaanhoitopiirin päättäjät eivät onnistuneet useammassa vuodessa. Heidän aikansa meni yhteistyön etsimisen sijasta oman reviirin suojeluun.
Hallituksen tavoitteena on karsia sairaalapäällekkäisyyksiä ja vähentää runsaasti hoitohenkilöstöä vaativia toimintoja, kuten ympärivuorokautista päivystystä. Taustalla on paitsi jatkuvasti paisuvien sote-menojen hillintä myös vuosi vuodelta paheneva sote-työvoimapula. Sote lohkaisee vajaan kolmanneksen – 22,5 miljardia euroa – yhä velkaisemman valtion kuluvan vuoden budjetista, ja summa on kasvamaan päin.
Laphan linjana on ollut tähän asti, että Lapissa säilyy kaksi päivystyssairaalaa. Tämä edellyttää sitä, että aluepäättäjät lopettavat aluepoliittisen kyräilyn ja sopivat paitsi Länsi-Pohjan ja Lapin keskussairaalan erikoissairaanhoidon työnjaosta myös sairaaloiden välisestä yhteistyöstä. Jos he epäonnistuvat, Lapissakin siirryttäneen yhden keskussairaalan malliin.
Yli 1 200 Lapin hyvinvointialueen työntekijää jää eläkkeelle tulevan neljän vuoden aikana. Kymmenen vuoden sisällä eläkeiän saavuttaa joka neljäs Laphan palkollinen, joita on yhteensä noin 8 000. Ikääntyvä Lappi tarvitsisi kipeästi lisää sote-ammattilaisia, mutta nykyisessäkin määrässä pysyminen on lievästi sanottuna haastavaa, sillä hoitajista ja lääkäreistä on alati pahaneva pula kaikkialla Suomessa. Jos aluepäättäjät onnistuvat selättämään sekä talous- että henkilöstöongelman, he ovat äänestäjän luottamuksen ansainneet.