Missä menee raja, jonka ylittämisen jälkeen kestävä matkailu muuttuu kestämättömäksi? Mistä tietää, että raja on ylitetty? Mitä siitä seuraa?
Kysymykset ovat ajankohtaisia Lapissa, josta on kehittynyt 2000-luvun aikana Suomen johtava, kansainvälinen matkailumaakunta. Turistien määrä on ollut jatkuvassa kasvussa ja ennätyksiä on rikottu vuosi vuoden perään.
Tuorein ennätys on viime vuodelta, jolloin Lapissa rekisteröitiin reilut 3,3 miljoonaa yöpymistä. Ulkomaisten turistien osuus oli niistä yli puolet. Todellinen luku on paljon suurempi, sillä pohjoisessa on runsaasti lyhytvuokraus- ja muuta rekisteröimätöntä majoituskapasiteettia, joka on varsinkin talviaikaan kovassa käytössä.
Matkailusta on tullut yksi Lapin pääelinkeinoista, joka työllistää yli 10 000 henkilöä. Pätkätyöstä ollaan siirtymässä kohti ympärivuotisempaa työsuhdetta, kun keskitalven pääsesonkia on onnistuttu pidentämään sekä syksyn että kevään suuntaan. Kasvu jatkuu ja lienee vain ajan kysymys, kun turistit löytävät myös kesä-Lapin rauhan, puhtauden ja hiljaisuuden.
Kun pidot paranevat, lieveilmiöt kasvavat. Tästä on saatu esimakua varsinkin Rovaniemellä, josta on kehittynyt Suomen ja jopa koko Euroopan johtava lyhytvuokrauskaupunki. Paikkakunnalla on Airbnb-asuntoja enemmän kuin Barcelonassa, jos mittariksi otetaan kohteiden määrä suhteutettuna asukaslukuun.
Espanjalaiskaupungissa ilmiö on ajanut paikalliset kaduille mielenosoituksiin, eikä ole kaukana, että vastaavia nähtäisiin myös pohjoisessa. Lyhytvuokraus on lisännyt Rovaniemen matkailua ja kasvattanut sen ohessa muidenkin palvelujen kysyntää, mutta tehnyt samalla monista asuinkerrostaloista turvattomia salahotelleja, jotka karkottavat vakituiset asukkaat.
Maistiaisia turismin varjopuolista on saatu maistella muuallakin Lapissa, missä matkailu on levinnyt paikoin yksityisalueille. Matkailun nopea paisuminen on poikinut alalle yrityksiä, jotka pyrkivät hyödyntämään kasvua keinoja kaihtamatta – jopa turistityöhön valjastettuja eläimiä ja ihmisiä on kohdeltu kaltoin.
Tältä pohjalta voidaankin päätellä, että kestävän matkailun raja on ylittynyt Lapissa ainakin jossain määrin. Ongelmat ovat toki vielä paikallisia ja pieniä, mutta suunta on huolestuttava.
Matkailun kestävyyttä tutkiva Lapin yliopiston professori Outi Rantala muistuttaa (LK 14.8.), että kestävä matkailu huomioi elinkeinon vaikutukset ympäristöön, ihmisiin, talouteen ja kulttuuriin sekä työvoimaan. Tärkeää on, että matkailu on sosiaalisesti kestävää eli se huomioi paikalliset jo suunnitteluvaiheessaan. Tämä on hänen mielestä unohdettu Lapissa.
"Kehitetäänkö matkailua vain matkailu ja kasvu edellä vai paikallisten hyvinvointi ja tarpeet keskiössä", Rantala kysyy ja peräänkuuluttaa paitsi parempaa ennakointia myös toimivampaa yhteistyötä matkailuyritysten, paikallisten asukkaiden, järjestöjen ja kuntien välillä.
Tämä on viisasta puhetta, joka on syytä ottaa vakavasti. Vaikka kestävän matkailun raja on pitkälle veteen piirretty viiva, sen ylittämisen riskiä ei kannata ottaa. Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä siitä, mitä tästä seuraa. Kun matkailu kääntyy itseään vastaan, paikalliset ja lopulta myös tiedostavat turistit kääntävät sille selkänsä. Lopputuloksena voi olla kuihtuva elinkeino, jolla piti olla loistava tulevaisuus.
Reilun 65 000 asukkaan Rovaniemellä kirjattiin 2023 uusi ennätys, 1,2 miljoonaa turistiyöpymistä ja lähes 600 000 turistia. Ennätys rikkoutunee tänä vuonna, jolle odotetaan 1,4 miljoonaa yöpymistä. Visit Rovaniemen arvion mukaan miljoonan matkailijan raja ylittyy 2030 mennessä. Missä menee kasvun raja? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään. Metsää täällä riittää ja majoitustilaa voidaan rakentaa lisää, mutta miten on sosiaalisen luvan laita? Rovaniemeä käytetään jo kansainvälisissä tutkimuksissa esimerkkinä arktisten alueiden massaturismikohteesta, mutta onko se sitä myös todellisuudessa? Tätä on syytä pohtia vakavasti.