Lapin hyvinvointialueen (Lapha) synkkä taloustilanne valkenee vähitellen myös niille, jotka ovat sulkeneet tähän asti silmänsä vallitsevalta todellisuudelta. Tuorein heräte tulee kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikoselta (kok.), joka ilmoitti heikoimpiin alueisiin kohdistuvista, valtiollisista ohjaustoimista (LK 25.9.).
Toimet koskevat kuutta aluetta, joista yksi on Lapha. Sen alijäämä on maan korkein asukaslukuun suhteutettuna.
Tältä pohjalta onkin todennäköistä, ettei pelkkä ohjailu riitä. Valtio joutunee käynnistämään Laphassa arviointimenettelyn. Sen tavoitteena on suunnitelma siitä, miten lakisääteiset sote-palvelut järjestetään riittävän kustannustehokkaasti. Jos tämäkään ei tepsi, edessä on aluejakoselvitys mahdollisine pakkoliitoksineen.
Arviointimenettelyn myötä Lappi menettää osan sote-itsenäisyydestään. Tämän voi nähdä epäluottamuslauseena aluevaltuutetuille – he eivät ole kyenneet tekemään riittävän tehokkaita säästötoimia.
Vaikka valtiovalta painottaa sitä, ettei arviointimenettelyssä ole kyse rangaistuksesta, vaan sote-palvelujen varmistamisesta, vaikea tätä on pitää palkintonakaan. Valtiollinen kärsivällisyys ja sen myötä luotto siihen, että Lappi kykenee itse hoitamaan sote-hommansa, näyttää olevan lopussa.
Orpon hallitus aikoo lisätä alueiden ohjausta myös lakiteitse. Eduskuntaan tuodun lain myötä alueiden vastuu taloudestaan kiristyy niin, etteivät ne saa jälkikäteistarkistuksena yhtä suurta pottia rahaa kuin ne nyt voisivat saada.
Alueiden rahoituksen on määrä kasvaa 2,2 miljardilla eurolla 2025. Sote-palveluihin kuluu tuolloin 26,2 miljardia euroa, kolmannes koko valtion budjetista.
Lain mukaan alueiden on saatava taloutensa tasapainoon – tämä edellyttää noin 1,45 miljardin euron säästöjä – ja lisäksi katettava kertyneet alijäämänsä 2026 mennessä. Se onnistunee vain muutamalta alueelta, eikä Lapha kuulu tähän joukkoon. Sen alijäämä on paisumassa tänä vuonna lähes 90 miljoonaan euroon.
Laphan tavoitteena on yhä tulojen ja menojen tasapaino ensi vuonna, mikä sekään ei ratkaisisi kertyneiden alijäämien ongelmaa. Siihen tarvittaisiin reilusti ylijäämäinen tulos.
Laphan johtaja Jari Jokela vertaa valtion ohjausaikeita tukiopetustarpeen selvittelyyn (Yle 24.9.). Tässä vertailussa arviointimenettely olisi ehdot ja aluejakoselvitys luokalle jääminen. Hän uskoo, että Lapissa ollaan vielä kaukana pakkoliitoksesta ja toivoo valtiolta tukea toimille, joita täällä on tehty.
Toive on perusteltu, sillä tähän asti rahoittajalta ei ole juuri tukea irronnut. Hallitus on jyräämässä Lapin aluepäättäjien viime talvena vaivalla aikaan saamien säästöpäätösten yli perusteilla, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua.
Vireille laitettu terveydenhuoltolain uudistus tähtää siihen, että kullekin alueelle jää vain yksi raskasta erikoissairaanhoitoa ja monialaista päivystystä tarjoava yliopisto- tai keskussairaala. Lapissa tämä tarkoittaisi Länsi-Pohjan keskussairaalan (LPKS) alasajoa. Se poikkeaisi rajusti Laphan mallista, missä leikkaus- ja päivystystoiminta jatkuisi sekä LPKS:ssa että Lapin keskussairaalassa. Laphan laskelmien mukaan tämä olisi kustannustehokkain ratkaisu harvaan asutussa, pitkien välimatkojen maakunnassa.
Kiistattomien säästöjen luulisi kelpaavan niitä etsivälle hallitukselle, joka sekin tuntuu olevan sote-ohjauksen tarpeessa.
Kansanvallan symbolin, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Eduskuntatalon pylväikköjen töhriminen on tuomittu yli puoluerajojen, eikä ihme. Ruotsalaisen Återställ Våtmarkerin ja suomalaisen Elokapinan toteuttama isku voidaan nähdä hyökkäyksenä paitsi demokratiaa myös ympäristönsuojelua vastaan. Pieni vandalistijoukko syyllistyi keskenkasvuisessa huomionkipeydessään tekoon, joka ei edistä ilmastoasiaa millään tavalla – päinvastoin. Laillisesti toimivilla järjestöillä riittää tekemistä, jotta leimakirves ei osu niihinkin. Elokapinan uskottavuus ympäristöasioiden edistämisessä on ollut jo ennestään heikko. Nyt se lähestyy nollaa.