Reilussa tunnissa on 450 annosta hernekeittoa jaettu.
– Tarjoaisin kyllä, jos täällä vielä olisi, diakoni Antti Härö sanoo ja kumauttaa kauhalla tyhjän soppatykin pohjaa.
Viimeisten joukossa torstain Soppatykkilounaalla annoksensa sai ylikyläläinen Pentti Juopperi. Hänen pitkä pyörälenkkinsä kulkee keskustan läpi, ja hän pysähtyy mielellään syömään silloin kun osuu paikalle.
– Tämähän on tosi hieno homma, hän kehuu tapahtumaa.
Rovaniemen seurakunnan Soppatykkilounas järjestetään kahdeksan kertaa vuodessa, noin kerran kuussa lomakausia lukuun ottamatta.
Pentti Juopperi arvostaa tilaisuutta, joka on avoin kaikille ja kokoaa ihmisiä yhteen.
– Tällaisiahan voisi olla myös ihan kahvitteluina, vaikka ei aina olisikaan ruokaa, hän pohtii.
"Tämän lähemmäshän ei pääse"
Soppatykkilounaan sydän on yrittäjä Matti Henttunen, joka kertoo innostuneensa katulähetyksen hyväntekeväisyystyöstä sen jälkeen, kun tuli valituksi Rovaniemen kirkkovaltuustoon noin kymmenen vuotta sitten. Aisaparina oli aluksi nyt jo edesmennyt keskikaupungin kappalainen Seppo Ahtinen.
– Seurakunnan pitää olla lähellä ihmistä, ja tämän lähemmäshän ei pääse, Henttunen sanoo.
Yhteistyö toimii niin, että Henttusen yritys Lapin Erämatkat valmistaa ruoan ja järjestää ruokailun. Tämän viikon torstaina Henttunen kertoo aloittaneensa keiton keittämisen aamulla kello kuusi. Tämän työn Henttunen samoin kuin muut tapahtuman vapaaehtoiset tekevät talkoilla.
Seurakunta vastaa lounaan raaka-aine- ja tarvikekuluista.
Päihde-, kriminaali- ja katulähetystyön diakonina työskentelevän Antti Härön mukaan yhden Soppatykkitempauksen hinta on noin 700 euroa.
Keittoa valmistuu kerralla 220 litraa eli siitä riittää noin 450 ruokailijalle.
Yleensä koko satsille riittää syöjiä.
– Jos on huono ilma, silloin kävijämäärä voi jäädä johonkin 350 henkilöön, Härö laskee.
Aluksi syötiin äkkiä, nyt jutellaankin
Vapaaehtoisten lisäksi lounaalla on mukana myös seurakunnan työntekijöitä. Härön mukaan osallistujat ovat nimenomaan toivoneet, että pappi ja muitakin diakonian työntekijöitä olisi tavattavissa.
– Olen ottanut lämmöllä vastaan palautetta, kun moni on sanonut, että eihän me välttämättä tätä ruokaa tarvita, mutta kun täällä on muutakin, Härö sanoo.
Hän kertoo panneensa merkille, että monet viihtyvät tapahtumassa aiempaa pidempään.
– Aluksi ihmiset kävivät aika nopeasti syömässä, mutta nyt sinne jäädään juttelemaankin, hän sanoo.
Lämpimien kohtaamisten lisäksi soppajonossa tapaa valitettavasti myös ennakkoluuloja. Härö pohtii, että tämäntyyppisessä tilaisuudessa tulee joskus näkyviin ihmisten tarve tehdä tulkintoja toisten elämästä – ja vieläpä sanoa niitä ääneen.
– Olen sanonut, että emme me voi vaikuttaa siihen, mitä muut meistä ajattelevat. Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, Härö sanoo.
Hänen mukaansa Soppatykkilounaalle ovat tervetulleita aivan kaikki.
– Täällä ei kenelläkään ole oikeutta olla etusijalla jonossa.
Soppatykkitempaus seuraavan kerran to 27.2. klo 12.
