– Meillä on aivan upeat puitteet suunnistukselle. Maastot ovat monipuoliset, korkeuseroja löytyy, välillä on hyvin juostavaa kangasmetsää ja sitten taas vaikeasti kuljettavaa kivirakkaa. Ylipäätään lappilaiset maastot ovat vaikeampia kuin etelässä, jossa polkuja on paljon enemmän, sanoo rovaniemeläinen lajin harrastaja Mikko Jurvansuu, 48.
Miehen kesäohjelmaan kuuluvat erottamattomasti Ounasvaaran Hiihtoseuran (OH) viikoittain järjestämät Ounasrastit, matalan kynnyksen suunnistustapahtuma.
Jurvansuu on harrastanut lajia alle kouluikäisestä saakka.
– Isä vei minut Oravanpolulle Vihannissa, joka oli lapsille suunnattu suunnistuskoulu, Jurvansuu muistelee.
Oravanpolkua veti hiljattain vain 44-vuotiaana edesmenneen suunnistuksen maailmanmestarin, Pasi Ikosen äiti.
– Suunnistus on kulkenut mukana koko elämäni, ja muutkin harrastukset ovat hyvin lähellä luontoa, suunnistuksen lisäksi muun muassa perhokalastusta, metsästystä ja tennistä harrastava Jurvansuu kertoo.
Legendaarinen Ounasvaaran Hiihtoseura on perustettu vuonna 1927. Suunnistus on ollut mukana toiminnassa jo varhaisissa vaiheissa hiihtojaoston järjestämänä. Suunnistus- ja retkeilyjaosto perustettiin vuonna 1953, jolloin suunnistustoiminta Rovaniemellä virkistyi entisestään.
Ounasrastit aloitettiin vuonna 1981. Rastit ovat joka viikko eri paikassa.
– Kesässä ei tarvitse suunnistaa kahta kertaa samaa rataa. Paikka ja maastot vaihtelevat. Emit-leimaukseen perustuva tulospalvelu on aivan mahtava. Näet jokaisen rastivälin väliajan ja sijoituksen. Siinä näkee monenko minuutin hukka tuli heitettyä, Mikko Jurvansuu kuvaa nauraen.
Emit on elektroninen leimausjärjestelmä. Suunnistaja saa muovisen lätkän, jonka leimauksesta aika lähtee juoksemaan. Leimaukset tehdään rasteilla ja maalissa. Maalialueella lätkän tiedot puretaan tietojärjestelmään. Tulokset väliaikoineen näkee OH:n verkkosivuilta.
Toisin oli ennen. Tulostekartat ja Emit-ajanotto ovat mullistaneet koko touhun, vuosina 2006–2011 Ounasrasti-vastaavana toiminut Tarmo Oikarinen muistelee.
– Alkuun oli pihtileimasimet ja radat piirrettiin itse puhtaalle kartalle. Ajat otettiin kellolla. Ennen tulokset tulivat tulosteina ja olivat seuraavana päivänä nähtävillä Osuuspankin ikkunassa.
Oikarinen muistelee 2010-luvun alussa suunnistuksen nauttineen suosionsa huippua: tuolloin kesässä kertyi jopa 6 000 suoritusta.
Suosittua harrastesuunnistus on nytkin: Ounasrastit kokoaa viikoittain 150–300 suunnistajaa toukokuun puolivälin ja syyskuun loppupuolen välillä. Yksilökilpailun lisäksi Ounasrasteilla pyörii myös joukkuekilpailu Ounasliiga, joka huipentuu syksyllä viestiin Ounasvaaran majalla. Juttua kirjoittaessa kilpasarjaa johtaa Non-Stop ja kuntosarjaa Arktinen keskus.
– Monennäköistä hauskaa on vuosien varsilla tapahtunut. Eksymiset nyt ovat tavallisia, mutta ovatpa jotkut tulleet maaliin taksillakin, Oikarinen nauraa.
Uudet harrastajat ovat tervetulleita mukaan.
– Aloitustapahtuma keväällä on ilmainen suunnistus kaikille ja syksyllä on mahdollisuus tutustua suunnistuksen saloihin suunnistuspuiston kautta ihan maksutta, Ounasrasti-vastaava Marjo Mäkitalo vinkkaa.
Ounasrastit järjestetään täysin talkoovoimin.
– Ilman talkoilijoita tapahtumaa ei voisi järjestää ja tästä syystä olemme koko ajan innokkaita ottamaan uusia ihmisiä mukaan myös tähän järjestelytoimintaan, tiedotusvastaava Annu Tyyskänen kertoo talkooväkeä kiitellen.
Myös Mikko Jurvansuu kaipaa lisää talkooväkeä mukaan.
– Aikaisemmin rastit olivat tiistaisin ja torstaisin, nyt järjestelyihin ei riitä väkeä kuin kerran viikkoon, hän harmittelee.
Hänen kokemuksensa on, että talkoilu nivoutuu osaksi harrastusta luontevasti.
– Talkoot ovat hyvin joustavat. Tapahtumissa on valtavasti liikennettä, joten liikenteen ohjaus on välttämätöntä. Aluksi suunnistaja voi olla tunnin liikenteen ohjauksessa ja lähteä sitten itse radalle.
Jurvansuiden urheiluperheessä kaikki ovat kokeilleet Ounasrasteja: niin äiti Riikka, tytär Maija ja monipuolisesti urheileva Veikka-poika. Isä-Jurvansuun mukaan juurikin Veikka on heistä innokkain. Lajia hän pitää kaikin puolin kehittävänä.
– Suunnistus on älykäs laji, koska on osattava lukea karttaa, korkeuskäyriä ja muuta. Kuitenkin jokainen halukas tämän oppii, Jurvansuu kannustaa.