Ministeri Anna-Kaisa Ikonen ilmoitti, että pitkään valmisteltu valtionosuusuudistus kaatuu, ja jää seuraavan hallituksen murheeksi (LK 21.11.).
Yksi suurimmista kiistan aiheista lienee tuulivoimaloiden kiinteistöverojen nauttima erikoisasema valtionosuuden tasausjärjestelmässä. Sen kohtuullistamista ja saattamista samaan asemaan muiden kunnan saamien kiinteistöverojen kanssa on ehdotettu, mutta energiateollisuus ja osa kunnista vastustaa ajatusta kiivaasti.
Onko tuulivoiman vetovoiman varmistaminen kunnissa tosiaan niin tärkeä poliittinen päämäärä, että koko valtionosuusuudistus ollaan valmiita kaatamaan sen vuoksi? Vai onko hanskojen tiskiin heittäminen jo hallituskauden tässä vaiheessa vain keino painostaa vastahakoisia hallituskumppaneita?
Nykyjärjestelmä kasvattaa voimakkaasti kuntien välistä eriarvoisuutta. Verotietojen julkistamisen jälkeen kerrottiin, että vain harvat kunnat vuolevat kultaa tuulivoimasta. Suurimmalle osalle tuulivoimakunnistakaan voimaloista saatavilla tuloilla ei ole ratkaisevaa taloudellista merkitystä. Samaan aikaan yhä useampien kuntien rahat eivät riitä edes lakisääteisiin palveluihin.
Tuulivoima ei ole ratkaisu kuntien talousongelmiin, edistettiinpä sitä miten innokkaasti hyvänsä. Tuulivoimaa ei voida rakentaa kaikkialle ja kaikkiin kuntiin pelkästään jo siksi, että kaikelle tuulisähkölle ei ole ostajia. Maahamme tarvitaan säävarmaa ja vakaata sähköntuotantoa, jotta paljon sähköä käyttävällä teollisuudella on todelliset mahdollisuudet täällä menestymiseen.
Kuntapolitiikkaa ja tuulivoimatavoitteita ei pidä sotkea keskenään. Peruspalvelujen turvaaminen kaikissa kunnissa pitää hoitaa valtionosuusjärjestelmän kautta, eikä tasapainoiseen sähköjärjestelmäänkään päästä nykyisellä, osaoptimointia suosivalla tavalla.