Olen todella surullisena seurannut Lauri Törhösen väitöskirjoitelmasta käytyä keskustelua. Se on täysin oikeasuhtaista.
Kun hain Lapin yliopistoon opiskelemaan keväällä 2020, oli yhteiskuntatieteiden pääsykokeessa asiaa totuudenjälkeisestä ajasta. Tästä meille myös puhuttiin opintojen edetessä usein. Akateemisia normeja korostettiin, lähdeviittausta painotettiin ja luotettuunkin tietoon tulisi suhtautua vähintäänkin epäillen. Ymmärsin, että johdonmukainen, jopa tinkimätön suhtautuminen tieteelliseen tekstiin ja akateemisiin konventioihin on avain luottamuksen saavuttamiseen.
Kursseilla puhuttiin, että totuudenjälkeinen aika tulee haastamaan todenteolla ihmisen käsityksen yhteiskunnasta ja sen instituutioista. Olin luottavainen, että Lapin yliopistossa suhtaudutaan tietoon ja tutkimukseen sen vaatimalla vakavuudella.
Enää en ole varma, että siellä kyettäisiin suhtautumaan vakavasti tietoon tai sen tuottamiseen.
Miten on mahdollista, että rehtori ja taiteiden tiedekunnan dekaani kuittaavat koko sotkun julkisuudessa "taiteelliseksi työksi"? Ikään kuin taiteiden tiedekunnassa tehdyn väitöskirjan ei tarvitsisikaan noudattaa yhteisiä akateemisia sääntöjä. Mikäli näin on, tulevat taiteiden tiedekunnan opinnäytetyöt voivat olla jännittävää luettavaa. Erityiskiitos siitä johdolle, joka rohkeasti viitoitti tietä ja uskalsi ravistella rakenteita, tai pikemmin rapauttaa niitä.
Sekin harmittaa, jos puheet "pöytäseurueista" ja pienen piirin väitöskirjoitelmatehtailusta ovat todella totta, koska julkisuudessa piirtyy kuva, että tarkastajat olisivat olleet mahdollisesti jäävejä.
Yliopiston johto veti muutamassa haastattelussa luiskaan kaikki hyveet, joista laajasti Lapin yliopistossa puhutaan opiskelijoille, ettekä ottaneet vastuuta. Samalla aiheutitte yliopistolle mainehaitan, joskaan ette tuntuneet olevan siitä itse järin huolissaan.
Toivon, että tiedekuntaneuvosto tekee oikean päätöksen. Sellaisen, joka ei murenna yhteistä luottamusta, tiedettä tai taidetta enempää.