Kulttuuri: Tor­nion­laak­son museon uudeksi joh­ta­jak­si Titta Kal­lio-Sep­pä

Ohje: Katso Lapin Kansan video: Näin teet ko­ro­na­vi­ruk­sen ko­ti­tes­tin oikein

Aluevaalien vaalikone: Katso sopiva ehdokas täältä

Ko­tiin­pa­luun aika – Ro­va­nie­mel­le pa­luu­muut­ta­nut Eemil Karila huomasi suur­kau­pun­gis­sa kai­paa­van­sa luontoa

Eemil Karila muutti perheineen Berliinistä takaisin kotikaupunkiinsa. Kuvataiteilijan maalausten aiheena on nyt luonto.

Asuttuaan vuosia muualla Eemil Karila on nauttinut Rovaniemen aurinkoisesta kevättalvesta. Paikallisiin hiihtolatuihinkin hän on ehtinyt jo tutustua.
Asuttuaan vuosia muualla Eemil Karila on nauttinut Rovaniemen aurinkoisesta kevättalvesta. Paikallisiin hiihtolatuihinkin hän on ehtinyt jo tutustua.
Kuva: Pekka Aho

– Ajatus tänne paluusta oli ollut mielessäni jo pidempään, vaikkei välttämättä niin realistisena, Eemil Karila sanoo maaliskuun vielä viileässä auringonpaisteessa Kemijoen rannassa.

Hän muutti helmikuun lopussa perheineen Rovaniemelle Berliinistä. Siellä rovaniemeläislähtöinen kuvataiteilija ehti asua 13 vuoden ajan.

Paluumuutto mahdollistui, kun Karilan Berliinissä viestintätehtävissä työskennellyt puoliso sai työpaikan Rovaniemen kaupungin viestintäjohtajana.

Kodin he löysivät Rovaniemen Tapiolasta, Alvar Aallon suunnittelemalta asuinalueelta.

– Kellarikerrokseen olen saanut rakennettua aika hyvän työhuoneen, Karila sanoo innostuneena.

Perheen kaksivuotias Eelis-poika käy jo sujuvasti rovaniemeläisessä päiväkodissa – ja tapaa isovanhempiaan lähes päivittäin.

– Onhan se hienoa seurata, kuinka läheisiä heistä on jo ehtinyt tulla. Vaikka välillä tuntuu, että arki täällä sukulaisineen onkin jopa kiireisempää kuin Berliinissä, jossa elimme korona-aikana aika lailla omassa kuplassamme, Karila hymähtää.

Maastopalot herättivät

Sattumoisin Eemil Karila oli sopinut näyttelyajan rovaniemeläisestä galleriasta täksi kevääksi jo ennen kuin paluumuutosta oli tietoakaan. Näyttely Coming Home, kotiinpaluu, avautui maaliskuussa Galleria Tuula Y:ssä Aallonkadulla.

Ajoitus osoittautui kohtalokkaaksi: vain kolme päivää avajaisten jälkeen julistettiin koronasulku.

Saman Karila sai kokea vuosi sitten, jolloin hänen Berliinissä pitämänsä näyttely uhkasi aluksi jäädä ilman yleisöä. Näyttelyaikaa jatkamalla se saatiin lopulta avattua rajoitetulle kävijämäärälle.

Aiemmasta tuotannosta tuttujen ihmiskuvausten sijaan Karilan maalausten aiheena on nyt luonto. Siveltimenvedoista muodostuu kolmiulotteisen upottavia kudelmia: tuulessa aaltoilevaa nurmea tai heinistä, kukista ja muista kasveista rakentuvaa vaihtelevaista väripintaa.

Eemil Karilan maalauksissa avautuu universaaleja luontonäkymiä ilman aikaa, paikkaa tai viittauksia ihmiseen. Pohjalla ovat kuitenkin havainnot Berliinin urbaanista kaupunkiluonnosta. Ei niinkään hoidetuista istutuksista, vaan joutomaasta tai muusta välitilasta, jossa luonto on ottanut vallan. Karilan näyttely on esillä galleria Tuula Y:ssä toukokuun loppuun saakka.
Eemil Karilan maalauksissa avautuu universaaleja luontonäkymiä ilman aikaa, paikkaa tai viittauksia ihmiseen. Pohjalla ovat kuitenkin havainnot Berliinin urbaanista kaupunkiluonnosta. Ei niinkään hoidetuista istutuksista, vaan joutomaasta tai muusta välitilasta, jossa luonto on ottanut vallan. Karilan näyttely on esillä galleria Tuula Y:ssä toukokuun loppuun saakka.
Kuva: Arto Liiti

Käänne juontaa muutaman vuoden taa. Australiassa ja Amazonin sademetsässä roihusivat ennen näkemättömän tuhoisat maastopalot, kun Karila havahtui aiempaa vahvemmin ihmisen rooliin luonnon tuhoajana, ja samalla osana sitä.

"Luonto on vähän kuin vanhemmat. Kun niiltä on niin paljon saanut, tulee aika antaa jotain takaisin."
Eemil Karila
Kuvataiteilija

– Luonto on vähän kuin vanhemmat. Kun niiltä on niin paljon saanut, tulee aika antaa jotain takaisin, hän kuvaa nykyistä tekemisen filosofiaansa.

Luonto on Karilalle myös voimavara. Maalaustensa kautta hän kokee voivansa jakaa emotionaalisia muistoja omista luontokokemuksistaan.

Korona eristi kotiin

Kaipuu luontoon on myös yksi syy paluumuuton taustalla. Rovaniemellä se on itsestään selvä osa arkea, jota paikallinen ei välttämättä tule edes ajatelleeksi.

Suomeen verrattuna Saksan asukasluku on 15-kertainen, pinta-ala on vain viitisen prosenttia suurempi. Karilan mukaan sikäläinen luontokokemus poikkeaakin ratkaisevasti lappilaisesta.

– Siellä kaikki luonto on jo käytetty, ainoastaan jotkut pläntit ja patikointireitit on suojeltu. Mihin vain menetkin, joku tulee aina vastaan.

Korona-aikana elämä Berliinissä oli rajoitetumpaa kuin Rovaniemellä. Kun lockdown alkoi reilu vuosi sitten, juuri päiväkodin aloittanut Eelis jäi kotiin vanhempiensa kanssa. Jopa leikkipuistot suljettiin, joten ulkoilu oli haastavaa.

– Asuntomme kattoterassille saimme onneksi rakennettua laatikkopuutarhan, jossa hän sai touhuta hiekan ja mullan kanssa.

Koronarajoitukset lopettivat myös julkisella liikenteellä matkustamisen. Lopulta perhe hankki auton, jotta pääsi ulkoilemaan suurkaupunkialueen ulkopuolelle.

Juurettomuus juontaa Lapin sotaan

Ennen Berliiniä Eemil Karila on asunut Helsingissä, Tallinnassa ja Venezuelan Caracasissa.

– Berliiniin päädyin muuttamaan pysyvämmin, kun määräaikaisesti alivuokraamani asunto vapautuikin sen minulle vuokranneelta pariskunnalta, hän pohtii sattumankin vaikutusta elämänkulkuun.

Taide-elämältään ja kaupunkikulttuuriltaan vilkas kaupunki oli toki kiehtova asuinpaikka vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle.

Mutta oli taustalla muutakin. Karilan isä on tälle tuntemattomaksi jääneen itävaltalaissotilaan jälkeläinen.

– Tämä on ehkä vaikuttanut minuun jonkinlaisena juurettomuuden kokemuksena, Karila sanoo.

Joitakin vuosia sitten Eemil ja isä kävivät tapaamassa tämän Itävallasta tavoittamia sisarpuolia.

– Yhdennäköisyys oli hämmästyttävä. Siskot itkivät, kuinka isäni muistutti heidän jo edesmennyttä isäänsä – isäni puolestaan liikuttui, kun oli aina luullut olevansa ainoa lapsi.

Coming Home, Eemil Karilan maalauksia 2.5. asti Galleria Tuula Y:ssä, Aallonkatu 2 C. Avoinna ti–pe klo 12–16 ja sopimuksen mukaan.
Kuvataiteilija

Eemil Karila

Syntynyt vuonna 1978 Rovaniemellä.

Asui Berliinissä vuodesta 2008, muutti takaisin Rovaniemelle maaliskuun alussa.

Valmistunut taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2008, opiskellut kuvataidetta myös Virossa ja Venezuelassa.

Pitänyt yli 30 yksityisnäyttelyä ja kymmeniä yhteisnäyttelyjä muun muassa Saksassa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Brasiliassa ja Venezuelassa.

Teoksia Rovaniemen, Tampereen ja Aineen taidemuseoiden, Antti ja Jenny Wihurin rahaston, Aune Laaksosen ja Miettisen kokoelmissa.