Neljä vuotta sitten Jashmin Daroy aloitti työt lähihoitajana Ranualla. Tulo synnyinmaasta Filippiineiltä kaukaisen Suomen pohjoiseen kuntaan oli aluksi haastava.
"Koko perheen tuominen Suomeen oli suuri päätös. Erot elämäntyylissä, säässä ja ruoassa olivat shokki. Ajan myötä olemme kuitenkin oppineet rakastamaan uutta kotiamme", Daroy kertoo.
Sopeutumista koetteli erityisesti vaikeana pidetty suomen kieli. Saapuessaan Ranualle syksyllä 2020 Daroy aloitti lähihoitajana Attendo Sisun hoivakodissa. Töissä kielen käyttö korostui.
“Jo ennen Ranualle tuloa opiskelin suomea lähes vuoden. Kun saavuin, oli ääntämistä, murretta ja sanontoja vaikea ymmärtää. Työ hoivakodissa perustuu kuitenkin kommunikointiin. Se kannusti opettelemaan suomea kunnolla”, hän näkee nyt.
Nyt monet hoivakodin asukkaat ovat kiintyneet Jashmineen. Ja hän heihin. Yhteyden löytämisessä ovat auttaneet tarinat. Niitä vanhuksilla riittää kerrottavanaan.
“Kun annan heille lääkkeitä, juttelen ja annan neuvoja. Samalla he kertovat minulle itsestään. Kuten vaikka siitä, kuinka työskentelivät metsästäjinä, muusikkoina tai rakennuttajina. Vanhemmat ovat kertoneet myös sotakokemuksistaan. Se on herättänyt minussa suurta kunnioitusta suomalaisia kohtaan”, hän kertoo.
Unelmakohde useille aasialaisille
Daroyn perheeseen kuuluu aviomies Mark Richard ja 10-vuotias tytär Airah Makyla. He saapuivat Ranualle viime vuoden syksyllä. Sopeutuminen on ottanut aikaa koko perheeltä, varsinkin vuodenaikojen vaihtuessa.
“Tyttäreni ei ollut ennen nähnyt lunta, joten hän odotti sitä innolla. Sitten kun kylmä talvi tuli, oli vaatteita yhtäkkiä vaikea laittaakin päälle”, Daroy nauraa.
Perheelle Ranualla riittää palveluja ja aktiviteetteja. Suosikkeihin kuuluu muun muassa pyöräily.
“Sen lisäksi teemme kotona ruokaa ja pelaamme iltaisin lautapelejä. Toinen tyttäreni, joka on jo aikuinen, asuu yhä Filippiineillä. Tapaamme päivittäin videopuhelun kautta ja vaihdamme päivän kuulumisia. Kun istumme yhdessä pelaamaan, tuntuu kuin kaikki olisimme kotona samassa tilassa”, Daroy sanoo.
Daroyn mukaan Suomi on unelmakohde useille aasialaisille. Siihen vaikuttaa korkea elintaso ja sitä tukevat työmahdollisuudet. Vaikka vaatimukset voivat olla maahanmuuttajille kovat, haluaa hän niihin vastata.
“Ranualle saapuessani tein paljon töitä lähihoitajaksi valmistumisen eteen. Kurssit olivat suomeksi, joten samalla kun opiskelin alaa, piti opiskella kieltä. Olin sairaanhoitaja jo Filippiineillä, mutta Suomessa piti totutella myös uusiin sääntöihin”, hän kertoo.
Työ on tehokkaampaa ja vähemmän raskasta
Maiden väliset erot korostuvat juuri työelämässä. Daroy ei näe filippiiniläisessä ja suomalaisessa koulutuksessa merkittäviä eroja, mutta Suomessa on mahdollista erikoistua. Vastuuhierarkia on täällä määritelty tarkemmin.
“Suomessa työ on paremmin organisoitua, mistä pidän. Samalla se on tehokkaampaa ja vähemmän raskasta. Täällä työntekijöille annetaan aikaa levätä, jolloin työnsä voi tehdä kunnolla. Filippiineillä ei ehdi pitää edes vessataukoja, toisin kuin Suomessa”, hän kertoo, viitaten aikaisempaan työhönsä filippiiniläisessä armeijan sairaalassa.
Lähtömaassa myös sosiaalihuolto on toisenlaista. Hoivakotien sijaan tarjotaan kotihoitoa, mutta se on yksityistä ja usein vain varakkaimpien saatavilla. Siksi sairaat ja pulassa olevat kääntyvät omaistensa puoleen.
Kulttuurierot näkyvät siinäkin, miten työ ja vapaa-aika erotetaan selkeästi toisistaan.
“Filippiineillä sääolot ovat vaikeasti ennustettavia, minkä vuoksi lomia voi olla vaikea järjestää. Lomat ovat siellä muutenkin lyhyempiä. Suomessa ne ovat luonnollinen vastapaino töille. Silloin voi järjestää aikaa itselle ja läheisille”, hän kiittelee.
Hymyilevät ihmiset yllättivät
Maailmalla suomalaiset nähdään usein vaitonaisina, minkä Jashminkin vahvistaa. Se ei häntä kuitenkaan häiritse.
“Suomalaisissa silmiinpistävintä on, että sosiaalisissa tilanteissa he eivät täytä hiljaisuutta. On hyväksyttävää olla hiljaa tervehdyksen jälkeen. Se antaa minulle vapauden ilmaista itseäni, sillä olen luonteeltani ujo.”
Vaikka Daroy arvostaa korkeaa hierarkiaa työelämässä, hän pitää siitä, ettei kaikissa sosiaalisissa tilanteissa tarvitse käyttäytyä niin muodollisesti. Suomalaiset eivät esimerkiksi loukkaannu, jos heitä ei herroitella. Filippiineillä “sir” ja “miss” kuuluvat hyviin tapoihin toista puhuteltaessa.
“Täällä voi myös hymyillä vastaantulijoille, ja siihen vastataan. Siitä tulee turvallinen olo. Kun tulin Ranualle, minulle kerrottiin, että suomalaiset eivät näytä tunteitaan julkisesti. Mutta Ranualla on toisin”, Daroy vakuuttaa.
“Hiljaa hyvä tulee”
Daroy kokee, että Ranualla voi elää kaunista elämää monikulttuurisessa ympäristössä. Hän on kiitollinen kaikille suomalaisille, jotka ovat auttaneet häntä.
“Olen kiitollinen myös ammatistani. Antoisinta täällä on, että saan huolehtia muista ihmisiä. Silloin en ole vain hoitaja, vaan ylläpitämässä potilaiden elämää. Minulle se tuottaa voimakkaan täyttymyksen tunteen”, hän kokee.
Daroyn perheen suunnitelmissa on jäädä Ranualle pysyvästi, nyt kun isä ja tytärkin ovat sopeutuneet arkeen. Sinnikkyys uuden elämän löytämiseksi Suomesta palkitaan.
Vastaavasta haaveileville hän tarjoaa suomalaisillekin tutun neuvon.
“Hiljaa hyvä tulee. Elämässä ei tarvitse kiirehtiä. Voi saada enemmän aikaan, kun etenee askel askeleelta.”