Lapin hyvinvointialueen talous sakkaa, mutta päättäjien keinot tilanteen korjaamiseksi nopeasti tuntuvat olevan vähissä.
Sähköposti- ja soittokierros aluehallituksen jäsenille ei alkuun oikein vakuuta. Moni heistä vaikuttaa lähinnä hämmentyneeltä tai kiusaantuneelta, kun pyydän mainitsemaan edes joitakin konsteja, joilla menoja voidaan karsia.
"Aika vaikea tässä vaiheessa on kommentoida, kun valmistelu on kesken", sanoo yksi.
"Huomasitko Tapanin (Melaluoto) viestin? Siinähän asiaa oli linjattu", mainitsee toinen.
Kolmas ei ehdi keskustella, koska on muuttokiireitä. Neljäs on tavoitettavissa vain sähköpostilla ja sielläkin vain määrättyinä aikoina.
Viides kertoo kirjoittaneensa aiheesta yleisönosastolle ja arvelee, josko toimittaja voisi poimia vastaukset sieltä.
Anteeksi nyt vain, arvon päättäjät, mutta ei näitä hommia näin hoideta.
En sano tätä vain toimittajana vaan kansalaisena. Äänestäjänä minä odotan, että vastuullisiin tehtäviin valituilla luottamushenkilöillä on omia näkemyksiä ja he tuovat ne myös julki. "Yhdessä sovitun linjan" tai puheenjohtajan selän taakse meneminen ei riitä silloin, kun kysytään henkilökohtaisia mielipiteitä.
Ajattelen myös, että niinkin painavalle paikalle kuin aluevaltuustoon ja siellä edelleen aluehallitukseen valittujen henkilöiden on syytä järjestää tavalla tai toisella riittävästi aikaa luottamustehtävien hoitamiseen. Mielestäni toimittajan kysymyksiin vastaaminen kuuluu niihin.
Reiluuden nimissä on tosin todettava, että osa aluehallituksen jäsenistä oli oikein hyvin tavoitettavissa. Lopulta kysymyksiin vastasivat lähes kaikki – osa vieläpä varsin perusteellisesti. Kiitos siitä.
Varsinkin sote-taustaisilla luottamushenkilöillä tuntui myös olevan takataskussaan monia aivan konkreettisiakin kehitysehdotuksia tai säästökeinoja, jotka kaikki eivät yhteen lehtijuttuun mahtuneet.
Toivoa sopii, että näitä todellisia asiantuntijoita päätöksentekokoneistossa kuullaan.