Kolumni

Kolumni: Ota uusi normaali haltuun Wuxin sormiotteella


Henri Anundi on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.
Henri Anundi on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.

Parin kotona vietetyn kuukauden aikana kirjoittaja hoiti lapsia ja teki töitä avopuolisonsa kanssa vuorovedoin. Kun lapset palasivat päiväkotiin, kaikki voittivat. Kävi myös selväksi, että varhaiskasvatuksen ammattilaisten täytyy saada enemmän palkkaa.

Skädäm! Sanoo Kung Fu Panda juuri ennen kuin laukaisee Wuxin sormiotteen, jolla päihittää vastustajansa. Saman kuulin päiväkodin portin hihkaisevan, kun piiiitkästä aikaa löin sen kiinni takanani.

Skädäm, kuului kuiskaus hiljaisessa kodissa, kun käynnistin tietokoneen alkaakseni työpäivän. Ensimmäistä kertaa etätyöputken aikana paikalla oli vain aikuisia. Kevät on ollut sanalla sanoen raskas, kun molemmat vanhemmat ovat tehneet työtä yksi- ja kolmevuotiaiden lasten ollessa kotona.

Päivän ensimmäinen puolikas makuuhuoneessa korvatulpat päässä, naama työkoneessa kiinni ja läpsystä vaihtoon lastenhoitoon illaksi, tai toisinpäin. Sama säälimätön sapluuna seuraavana päivänä. Itkua ja hampaiden kiristystä, väsynyttä turhautumista. Tuttujen rutiinien puutetta ja mökkihöperyyttä. Ja siihen lasten kiukuttelut päälle.

Pelkkää murheen laaksossa vaeltamista jakso ei toki ollut, mutta puolipakollinen pikakurssi varhaiskasvatusalalle osoitti, että ammattilaiseksi on vielä matkaa. Selväksi kävi myös, että alan ammattilaisten palkat ansaitsevat roiman korotuksen.

Nämä ihmiset huolehtivat meille tärkeimmistä ihmisistä lähes yhtä paljon kuin me itse. Heidän ansiostaan lapsemme oppivat taitoja, joita animoidun pandan sekoilujen seuraaminen tai villi ilmakitarointi eivät harjoita.

"Parin kotikuukauden aikana alaisuudessani ei askarreltu vessapaperirullan hylsystä mehiläistä."


Parin kotikuukauden aikana alaisuudessani ei askarreltu vessapaperirullan hylsystä mehiläistä eikä harjoiteltu ilmentämään tunteita. Ohjatut leikit ja yhteislaulu loistivat niin ikään poissaolollaan. Olen enemmän sellainen rattikelkkafaija.

Kun rajoitusten purkamisesta ja koulujen avaamisesta alettiin puhua, perheessämme tehtiin nopea päätös päiväkotiin palaamisesta. Jaksaminen oli kortilla ja huumori vain abstrakti termi, jonka kaksi viimeistä tavua muodostavat latinankielisen kuolemaan viittaavan sanan.

Nyt, kolmisen viikkoa myöhemmin, elämä hymyilee. Työskentely kodin rauhassa tuntuu rikollisen vaivattomalta ja lasten hakeminen päiväkodista on taas päivän kohokohta. Kehittävät askareet osaavassa ohjauksessa tuottavat iloisia pieniä ihmisiä kotiinlähdön aikaan. Ja ne kaverit – niiden kanssa touhuaminen on parasta.

Avopuolison kanssa olemme ottaneet mikrolomia arkiaamuisin: lapset ammattilaisten haltuun, aurinkolasit päähän ja koiran kanssa vaaran laelle nauttimaan aamukahvia ja eväsleipää. Happea ja hermolepoa ennen etätyöpisteelle asettumista. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Skädäm! Näin taipuu uusi normaali Wuxin sormiotteeseen.