Siri Pettersen: Odininlapsi
5/5
Otava, 2014
Kun aloitin Odininlapsen, en ollu varautunut siihen, kuinka syvälle sen maailma vetäisi minut. Tarinaa oli mahdotonta karistaa pois mielestä ja kaiken aikaa teki mieli lukea eteenpäin. Kun tarina lopulta päättyi, jäi se mieleeni vahvana ja levottomana kokemuksena – sellaisena, joka ei hellitä otettaan heti viimeisen sivun jälkeen.
Kirja kertoo Hirka -nimisen tytön tarinan maailmassa, jossa kaikilla ihmisillä on häntä, paitsi hänellä. Hirka on toiseutensa vuoksi jatkuvassa vaarassa, ja hänen olemassaolonsa herättää pelkoa ja vihaa. Kun totuus hänen alkuperästään alkaa paljastua, joutuu hän lähtemään pakomatkalle ja kohtaamaan voimia, jotka uhkaavat koko maailmaa. Matkallaan Hirka kohtaa julmuutta, odottamatonta inhimillisyyttä ja jopa ripauksen rakkautta.
Kirja käsittelee vahvasti ulkopuolisuutta, vallankäyttöä ja sitä, mitä tapahtuu, kun yksilö ei sovi yhteiskunnan normeihin. Vaikka tarina on fantasiamaailmaan sijoittuva, sen teemat ovat täysin sovellettavissa arkeen ja todellisuuteen. Odininlapsi on raaka, synkkä ja samalla kiehtovan kaunis kertomus tytöstä, joka joutuu pakenemaan erilaisuutensa takia. Hirka on moniulotteinen ja inhimillinen päähenkilö, jonka selviytymistä seuraa sydän kurkussa. Tämä kirja ansaitsi aivan erityisen paikan sydämessäni.
