Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Kir­ja-ar­vio: Tommi Saa­re­lan kir­jas­sa käydään yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti läpi Kassu Halosen elämää.

Kassu Halosen ura ulottuu iskelmistä klassiseen musiikkiin.

Muusikko Kassu Halonen taidetalonsa pihalla Manamansalossa heinäkuussa 2016.
Muusikko Kassu Halonen taidetalonsa pihalla Manamansalossa heinäkuussa 2016.
Kuva: Joel Karppanen / arkisto
Elämäkerta

Tommi Saarela: Kassu Halonen – Maailma on kaunis.  Tammi 2023.

Synnynnäinen muusikko.

Sitä on vastikään 70 vuotta täyttänyt ja Pro Finlandialla muistettu Kassu Halonen, jonka elämän ura on nyt pantu kirjoihin ja kansiin. Juhlateoksen nimi on mestarin itsensä tekemän laulun mukaan Maailma on kaunis.

Jo varhaisessa lapsuudessa Kainuun Manamansalossa Kassu Halonen huomasi lahjansa, kun komensi vanhempia mekastavia lapsia pitämään hiljempää ääntä, ettei hänen sävelkorvansa mene rikki.

Ja syytä olikin, sillä sävellyksiä lienee tätä nykyä jo liki parituhatta.

Halosen ura on poikkeuksellinen. Hän on opiskellut musiikkitaitonsa kansakoulupohjalta puolustusvoimien eli Kainuun Prikaatin soittokunnan kautta.

Kapellimestari Jaakko Kettusen Halonen mainitsee noilta ajoilta tärkeäksi oppi-isäkseen, kunnes aikanaan kuvioihin tuli mukaan valtakunnan tasolta Toivo Kärki. Halosen kyvyt huomattiin muuallakin, sillä tie olisi ollut aikoinaan auki jopa Tukholman kuninkaalliseen sinfoniaorkesteriin.

Mutta Kassu Halonen valitsi toisen tien ja se vei hänet Vexi Salmen ja Kisu Jernströmin kautta ja mukana iskelmätielle, jossa hän sai sävellyksillään saatella monen nykyisen ja entisenkin tähden loistamaan – lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa – iskelmätaivaan moninaiseen ilotulitukseen.

Tommi Saarelan kirja on yksityiskohtainen ja hauska, toisinaan luettelomainen, kun Halosen elämässä on ollut niin paljon tärkeitä muusikoita, että kaikkien nimet on pitänyt saada kirjaan mukaan. Erityisesti kirjasta erottuvat omina lukuinaan kohtaamiset, teot ja tapahtumat Vesa-Matti Loirin, Irwin Goodmanin, Kirka Babitzinin ja Vexi Salmen kanssa.

Näihin kohtauksiin ja taiteilijoihin löytyy ihan uutta ilmettä, kun kirjassa kerrotaan paljastavasti vaikkapa se miten paljon hankaluuksia ilmeni Kirkan kanssa, Kirkan, joka olisi halunnut laulaa vain englanniksi, vaikka suursuosio Suomessa oli syntynyt suomeksi lauletuista kotoisista iskelmistä.

Toinen hankala tapaus lie ollut itsepäinen Irwin, joka Halosen

-

mukaan väliin lauloi ja soitti niin hirvittävän väärin, että melkein kauhistutti. Kassu Halonen oikaisee myös tietoa, jonka mukaan Irwin olisi säveltänytkin itse kappaleensa. Kyllä hän kuulemma hyräili sävelmien osia, mutta nuotinteko taitoa ei ollut eikä paljon lukutaitoakaan.

Täysin toisentyyppinen taiteilija oli puolestaan Vesku Loiri, joka pyrki tekemään kaiken viimeisen päälle. Sitä Halonen ihmettelee, miten kova ramppikuume Veskulla oli siitä huolimatta, että esiintymisiä oli takana jo melkoisen kokemuksen edestä. Ennen esitystä Loiri oli liki aina hyvin hermostunut ja pelkäsi, että kaikki menee pieleen.

Kirjan mukaan Kassu Haloselle ja kumppaneille olisivat olleet maailman estradien portit avoinna, jos vain herrat olisivat uskaltautuneet käydä sisään ja peremmälle. Mutta se olisi vaatinut suuria satsauksia ja niin taiteilijat saivat vain kuulla huhupuheina, että heidän levyjään ja laulujaan myytiin maailmalla rosvopainoksina miljoonittain, mutta tekijät saivat kotipuolessa nuolla näppejään.

Kevyen musiikin tekijöihin näyttää kuuluvan monenlaista hippasijaa, mutta harvalla on sellaista tarmoa ja järkeä kuin Kassu Halosella.

Hän näet piti asiat järjestyksessä – sekä omat asiat että kavereiden asiat. Taisipa pelastaa yhden uuden studionkin, jonka Irwin ja Vexi Salmi olivat viinapäissään tuhoamassa. Hätääntyneenä Kassu soitti Toivo Kärjelle, että mitä hän tekee, kun pojat mellastaa studiossa.

”Soita Jeesukselle !” komensi Topi ja löi puhelimen kiinni.

Oma lukunsa on myös Manamansalon Taidetalo ja siellä kesäisin pidetyt festivaalit, joista tuli maankuulut.

Mutta viime vuosina ovat säveltäjän mukaan ja kohteeksi tarttuneet sinfoniat. Klassista musiikkia hän on toki aina kuunnellut, mutta nyt on alkanut irrota omaa tuotantoa.

”Sinfonia on klassisen musiikin kuningaslaji ja haastavaa jos mikä”, sanoo Halonen ja muistuttaa, ettei kevyen musiikin säveltäminenkään ole helppoa, se on vain nopeampaa.

Halosella alkaa olla koossa jo kahdeksan sinfoniaa, joista osaa vielä työstetään. Jean Sibelius ei koskaan saanut valmiiksi omaa kahdeksatta.