Karhun kannanhoidollinen metsästys päättynee kuluvaan jahtikauteen. Syy muutokseen löytyy korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuoreesta linjauksesta, jonka mukaan Suomen riistakeskuksen myöntämät karhuntappoluvat ovat pääosin laittomia.
Vaikka KHO:n käsittelemät valitukset koskivat vain osaa myönnetyistä kaatoluvista, ennakkopäätöksellä on laajempi merkitys. Riistakeskus on perustellut myöntämiään lupia usein alueen vahvalla karhukannalla, karhumäärään mukautuvalla eli kestävällä metsästyksellä ja suomalaisen karhunmetsästyskulttuurin säilymisellä. KHO katsoo, ettei tämä riitä, vaan kaikkien poikkeusluvan edellytysten on täytyttävä.
Oikeus viittaa EU:n luontodirektiiviin, jonka mahdollistamaa poikkeuslupaa voidaan KHO:n mukaan soveltaa "vain konkreettisesti ja tapauskohtaisesti tilanteissa, joissa on erityinen ongelma, johon pitää alueella puuttua". Oikeus toteaa, ettei tiukasti suojeltavaan lajiin – tässä tapauksessa karhuun – kohdistuva kannanhoidollinen metsästys ja metsästyskulttuurin säilyttäminen ole päämääriä, joissa tiukasta suojelusta voitaisiin poiketa.
Suomessa on metsästetty karhuja aikojen alusta lähtien. Nyt perinteinen suurpetojahti uhkaa kutistua niin kutsuttujen ongelmapetojen täsmäpyyntiin. Myös ilveksen ja suden kannanhoidollinen metsästys päättynee – jälkimmäistä ei ehditty edes aloittaa valitusten takia.
Jatkossa suurpetojen pyytäminen nojaa vahinko- ja turvallisuusperusteisiin poikkeuslupiin sekä karkotuslupiin, joilla petokantaa ei kyetä säätelemään.
Suomessa on Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan 1 700–1 900 karhua. Kanta on kasvanut jahdista huolimatta – karhuja on kaadettu 2000-luvulla 100–350 vuodessa. Menneen syksyn saalis oli 180 karhua.
Niinikään EU-direktiivejä noudattavassa Ruotsissa karhuja on 2 500 ja syksyn jahti päättyi 650 kaatoon. Länsinaapurissa poikkeusluvista päättää lääninhallitus ja jahti jatkunee.
KHO:n linjauksen myötä Suomen suurpetokanta kasvaa, ja sen myötä petovahingot ja -korvaukset. Ihmisen ja pedon kohtaamiset yleistyvät, kuten myös konfliktit, kun pedot hakeutuvat ihmisten pihoille ruoan perässä.
Salametsästys lisääntynee, kuten myös petoviha. Petokannan seuranta vaikeutuu, kun metsästäjät eivät enää tuota petotietoa Lukelle. Pyyntikulttuurin rapautumisen myötä haittoja aiheuttavien petojen poistaminen hankaloituu.
Metsästäjät ja petovahingoista kärsivät ovat syyttäneet toimivan järjestelmän tuhoamisesta paitsi lainoppineita myös luonnonsuojelijoita ja unionia. Syyllisten etsimisen sijaan on alettava etsiä keinoja toimivan järjestelmän palauttamiseen – huonoja lakeja ja jopa direktiivejä on aina mahdollista muuttaa.
P.S.
KHO:n ennakkopäätös ei koske poronhoitoaluetta, koska täällä harjoitettu karhujahti perustuu maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asetukseen, josta ei voi pääsääntöisesti valittaa. Karhua on lupa metsästää pohjoisessa jatkossakin MMM:n määräämän erilliskiintiön nojalla – perusteena on karhujen porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen vähentäminen. Viime syksynä läntisen poronhoitoalueen karhunpyyntikiintiö oli 5 ja itäisen 45 karhua. Tällä kertaa kiintiö täyttyi ja jahti loppui jo 13. syyskuuta. Lapin osuus saaliista oli vain 12 karhua.