Tämä kirjoitus on vastine Lapin Kansan (13.2.) pääkirjoituksen jälkikirjoitukseen, jossa esitetään perusteettomia väitteitä soteuudistuksesta. Tällainen heikentää tutkittuun tietoon perustuvan päätöksenteon uskottavuutta sekä ruokkii populismia ja keveitä heittoja, jotka eivät edistä yhteistä hyvää.
Erityisesti Lapissa tarvitsemme myös maakunnan lehdeltä tosiasioissa pysymistä sekä kannustusta ja rohkaisua niille päättäjille ja virkamiehille, jotka ovat etulinjassa tekemässä välttämättömiä muutoksia, turvaamassa lähipalveluita ja uudistamassa palveluprosesseja. Heidän tavoitteena on myös parempi työarki alan ammattilaisille.
Pääkirjoitukseen sisältyy seuraava väite, jolle ei ole mitään perusteita: ”Marinin hallitus myi sote-uudistuksen kansalle lupauksilla, jotka ovat paljastuneet sittemmin silkaksi sumutukseksi.”
Kuten pääkirjoituksessa todetaan, uudistuksen piti kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa sote-palvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja laatua sekä hillitä sote-kustannusten nousua. Pääkirjoitus ei huomioi, että uudistuksen lainsäädäntö loi puitteet uudistukselle ja toteutus on vasta alkutaipaleella. Lasta ollaan haukkumassa rumaksi, vaikka se ei ole vielä edes syntynyt. Hyötyjä ei ole kukaan odottanutkaan saman tien, vaan vuosien aikana. Kaikki on vielä mahdollista.
Keskeinen tavoite on siirtää painopistettä kalliimmasta erikoissairaanhoidosta perustason palveluihin. Ne ovat nimenomaan verrattain usein käytettäviä lähellä tuotettuja palveluita. Niiden turvaaminen on edelleen oltava keskeinen tavoite, ei huijaus, kuten Lapin Kansa sitä kutsuu.
Miksi perustason vahvistaminen on välttämätöntä? Otan esiin kaksi tilastollista faktaa, jotka kertovat paljon. Nuorten erikoissairaanhoitoa vaativat mielenterveyspalvelut kahdeksankertaistuivat vuosina 1996–2016. Asiantuntijoiden mielestä keskeinen syy tähän on ollut liian heikot perustason mielenterveyspalvelut.
THL:n tilastojen mukaan perusterveydenhuollon käyttökustannukset ovat vuosina 2003–2020 pysyneet reaalisesti samalla tasolla eli kasvaneet keskimäärin vain inflaation verran. Samaan aikaan erikoissairaanhoidon käyttökustannukset ovat kasvaneet 2,9 miljardia eli 52,3 % kustannusten nousua enemmän.
Vanhassa systeemissä sairaanhoitopiireiltä tuli kunnille lasku kuin Manulle illallinen. Tämä pakotti kuntia sekä korottamaan veroja että säästämään perustason palveluista. Uudistuksen jälkeen tämä ei ole enää mahdollista.
Suosittelen kaikkia faktoista kiinnostuneita lukemaan Mannisen ja Töllin kirjoittaman julkaisun (Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 65/2023). Se löytyy ilmaiseksi sivuilta www.kaksi.fi.