Kun keskusta lähti 2019 eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen Antti Rinteen (sd.) hallitukseen, puolue perusteli päätöstään isänmaan edun asettamisella puolueen edun edelle. Neljä vuotta myöhemmin järjestys näyttää vaihtuneen. Toisen vaalitappionsa jälkeen puolue aikoo keskittyä puheenjohtajansa Annika Saarikon johdolla itsensä pelastamiseen isänmaan pelastamisen sijasta.
Keskusta jätti ainoana eduskuntapuolueena vastaamatta hallitustunnustelija Petteri Orpon (kok.) kysymyksiin ja ilmoitti sen sijaan jäävänsä suosiolla oppositioon. Kyseessä on poikkeuksellinen toimi, sillä yleensä kaikki puolueet, myös oppositiokauteen valmistautuvat, vastaavat tunnustelijan kysymyksiin.
Ulospäin keskustan operaatio näytti ylimieliseltä uhriutumiselta, jolla puolue halusi näpäyttää paitsi maakunnan mahtipuolueen aseman siltä vieneitä perussuomalaisia myös heidän riveihinsä siirtyneitä äänestäjiä.
Keskusta on toki tehnyt vastaavaan liikkeen aiemminkin. Se jätti vastaamatta 2011 vaalien jälkeen hallitustunnustelija Jyrki Kataisen (kok.) kysymyksiin. Mieli muuttui, kun kokoomuksen hallitusneuvottelut sdp:n ja vasemmistoliiton kanssa katkesivat. Keskusta päätyi tuolloin silti oppositioon, kun sinivihreä hallitusvaihtoehto kaatui lopulta vihreiden vastustukseen.
Tällä kertaa keskustan ei uskota perääntyvän. Puolue on sulkenut hallitusoven useammalla munalukolla ja heittänyt avaimet toiveiden virtaan siinä uskossa, että se onnistuu lihomaan oppositiossa takaisin kokoonsa, joka toi voiton 2015 eduskuntavaaleissa.
Vanhaan, keskustalle hyvään aikaan kyseinen resepti toimi kuin junan vessa. Usein valtapuolueen kannatus hiipui hallituksessa, mutta lihoi vähintäänkin ennalleen oppositiossa, jonka jälkeen edessä odotti taas hallituspalkinto. Tällä kertaa tilanne on keskustan osalta erilainen, sillä se ei ole enää valtapuolue edes ydinalueillaan.
Keskusta pelaa upporikasta ja -köyhää siinä uskossa, että sen pahin kilpailija päätyy kokoomuksen johtamaan hallitukseen. Toiveissa on riitoja ja vastaava romahdus, jonka perussuomalaiset koki Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa. Saarikon joukoissa luotetaan siihen, että Riikka Purraan pettyvät palaavat keskustan kannattajiksi.
Entä jos näin ei tapahdu ja keskusta jää pysyvästi keskisuureksi puolueeksi?
Jos puolue haluaa edistää omia tavoitteitaan ja kannattajiensa toiveita, sen on oltava hallituksessa. Oppositiosta voi johtaa vain huutokuoroa, jonka ääni ei kauas kanna.
Keskusta ottaa ison riskin torjumalla hallituskumppanuuden mahdollisuudenkin kokoomuksen kanssa. On hyvä muistaa, että sinipuna on yhä varteenotettava hallitusvaihtoehto, jolloin keskusta päätyy oppositiolihottamoon yhdessä perussuomalaisten kanssa.
P.S.
Rkp on nyt kokoaan isompi puolue, joka voi halutessaan torpata porvarihallituksen synnyn. Ilman kymmenen kansanedustajan rkp:tta kokoomus, perussuomalaiset (ps) ja kristillisdemokraatit eivät saa kokoon tarvittavaa enemmistöä. Rkp eroaa monissa asioissa ps:sta kuin talviyö kesäpäivästä, eikä rkp:ssa ole unohdettu sitä, että ps on tavoitellut jo kauan ruotsin kielen aseman heikentämistä Suomessa. Rkp:ssa mietittäneenkin parhaillaan sitä, että jos sanoo ei porvarihallitukselle, sulkeeko samalla hallitusoven myös sinipunalta.