Röhkivä ja napsuva sarvimeri velloo Njamatluohkkán rinteellä.

Tunturi, joka on näyttänyt autiolta, on hetkessä täynnä elämää.

Poroja tolvaa joka suunnasta. Aluksi niitä on kymmeniä, kohta satoja, pian tuhat.

Niitä houkuttelee moottorikelkka, joka nousee tunturiin.

Porot tietävät hyvin, mitä se tarkoittaa: on ruoka-aika.