Varhain syyskuisena arkiaamuna Kaliforniassa Sequoian kansallispuiston parkkipaikalla on vielä melko hiljaista. Autoja on vasta tusinan verran, ja tilaa olisi moninkertaiselle määrälle.
Kaikilla tälle parkkipaikalle tulevilla on sama kohde, joka löytyy alueen laidalta alkavan reitin päästä: tilavuudeltaan maailman suurimmaksi arvioitu puu, mammuttipetäjä (Sequoiadendron giganteum) General Sherman eli Kenraali Sherman. Sen tilavuudeksi on laskettu lähes 1 500 kuutiometriä, painoksi arvioitu yli 1 250 tonnia ja iäksi noin 2 200 vuotta.
Päällystetyllä ja portain varustellulla reitillä tulee jatkuvasti vastaan kylttejä, joissa pyydetään puiden hyvinvointiin vedoten ihmisiä pysymään merkityillä reiteillä. Siellä täällä viliseviä maaoravia sääntö ei koske, mutta monet ihmisetkään eivät vaikuta sitä noudattavan.
Kengänjälkiä näkyy aidatun reitin ulkopuolella niin paljon, että kaikki tuskin ovat työntekijöiltä peräisin, ja onpa joku vaivautunut piirtämään tussilla muutaman hymiön kaadetun puun runkoon.
"Aivan liian masentavaa"
Massiivisesta koostaan huolimatta Kenraali Sherman ei ylety latvastaan maailman korkeimmalle. Korkeimpana pidetään – ainakin tällä hetkellä – yli 115 metriin ulottuvaa jättiläispunapuuta (Sequoia sempervirens) Hyperionia, joka kurottaa taivaalle Redwoodin kansallispuistossa pohjoisessa Kaliforniassa.
Kenenkään tavallisen ihmisen ei kuuluisi tietää Hyperionin tarkkaa sijaintia. Yhdysvaltojen kansallispuistoista huolehtivan National Park Servicen (NPS) mukaan Hyperionin luokse on kuitenkin riittänyt tulijoita sen jälkeen, kun puu ”löydettiin” vuonna 2006 – siitäkin huolimatta, että puulle ei mene polkua ja kulkeminen edellyttää tiheän kasvuston läpi tunkeutumista.
Hyperionin tarkka korkeus tiedetään siksi, että California State Polytechnic -yliopiston professori, kasvitieteilijä ja luonnonvaraisten metsien asiantuntija Stephen Sillett on kiivennyt puuhun ja mitannut sen.
Sillett kertoo STT:lle mitanneensa Hyperionin vuoden 2006 jälkeen joka vuosi samana päivänä aina vuoteen 2015 asti.
– Nykyään en enää edes käy siellä. Se on aivan liian masentavaa. Ihmiset osaavat olla idiootteja, hän sanoo puhelinhaastattelussa.
Roskaa ja kakkaa
NPS kertoo puistossa varomattomasti liikkumisen vahingoittaneen punapuiden juuria ja muita kasveja sekä kulkijoiden jättäneen jälkeensä roskia ja ihmisulostetta.
Vaikka ohjeena on pysyä merkityillä reiteillä, luonnonsuojelu ei tunnu riittävän kaikille syyksi pysyä polulla. Hyperionia ympäröivän metsän tapauksessa NPS ryydittää kieltoa myös rangaistuksella: puu sijaitsee suljetulla alueella, jossa kulkeva voi saada tuhansien dollareiden sakon ja vankeustuomion.
Puistopalvelu yrittää verkkosivullaan vakuuttaa kävijöitä pysymään poissa Hyperionin luota myös kertomalla, että puu ei edes ole kovin vaikuttava moniin lajitovereihinsa verrattuna.
Sillett on samaa mieltä. Hän ajattelee, ettei puille edes pitäisi antaa nimiä. Erityisen typerää hänen mielestään on antaa nimi korkeimmalle puulle, sillä titteli voi muuttua koska vain: puut kasvavat toistensa ohitse tai menettävät latvustoa vaikkapa salamaniskujen vuoksi.
– Mitä väliä sillä on, jos jokin puu on vaikkapa jalan verran (30 senttimetriä) toista pidempi? On satoja kilometrejä valmiita reittejä, joissa näkee hurjan paljon hienompiakin puita.