Meri-Lapissa on haaveiltu jo vuosikymmenien ajan vanhan, hyvän kiskoajan paluusta – toimivasta junayhteydestä rajan taakse Ruotsiin. Nyt haave on lähempänä toteutumistaan kuin koskaan.
Ruotsissa uutisoitiin joulupyhien aikaan uudesta henkilöjunaliikenneyhteydestä Suomeen. Kyse on Luulajasta Haaparannan ja Tornion kautta Ouluun sekä edelleen Helsinkiin johtavasta reitistä, mikä on ruotsalaisten mukaan mahdollista ottaa käyttöön jopa ensi jouluun tai viimeistään tammikuuhun 2025 mennessä.
"Se on erittäin todennäköistä", Pohjois-Ruotsin junaliikennettä hallinnoivan Norrtåg ab:n liikennekehittäjä Martin Högqvist toteaa (LK 28.12.) asettaen ehdoksi sen, että "infra ja kaikki muu liikenteeseen liittyvä" on siihen mennessä valmiina.
Kyseisen kiskoyhteyden suurin tulppa on ollut Laurila–Haaparanta-rata, josta puuttuu sähköistys. Reilun 22 kilometrin pituisen rataosuuden sähköistäminen on edennyt aikataulussa. Huhtikuussa 2023 alkaneen urakan on määrä valmistua kuluvan vuoden loppupuolella. Hintaa sähköistämiselle tullee lähes 40 miljoonaa euroa.
Luulajan ja Haaparannan välinen rataosuus kunnostettiin jo reilut kaksi vuotta sitten. Kokonaan sähköistetty Perämerenkaaren rata avaa tavara- ja henkilöliikenteelle suoran yhteyden Suomen Lapista Ruotsin Lappiin ja sitä myöten kaikkialle Eurooppaan.
Ehtona on Suomen puoleisen rataosuuden sähköistystöiden valmistumisen lisäksi se, että suomalaisten junavuorojen ulottamiselle Haaparannan rautatieasemalle saadaan julkinen rahoitus. Ruotsissa sellainen löytyy jo. Puuttuva rahoitus voisi tulla joko suoraan Suomen valtiolta tai sitten VR:ltä tai kunnilta. Jälkimmäisestä on Suomessa kokemusta muun muassa Tampereen seudulta.
VR ja Norrtåg ovat jo sovitelleet aikataulujaan yhteen. Uudet aikatauluehdotukset on määrä jättää Suomen Väylävirastolle ja Ruotsin Trafikverketille huhtikuuhun mennessä. Suunnitelmana on, että juna kulkisi Luulajan ja Helsingin väliä seitsemänä päivänä viikossa ja kaksi kertaa päivässä molempiin suuntiin. Junan vaihtoja olisi vain yksi ja se tapahtuisi Haaparannalla, missä Suomen ja Ruotsin erilevyiset radat kohtaavat.
Suomalaiset ja ruotsalaiset junat toivat matkustajia Haaparannalle ja Tornioon viimeksi reilut 30 vuotta sitten. Maailma on muuttunut radikaalisti sen jälkeen, joten paluu vanhaan tuo mukanaan myös paljon uutta.
Rajattoman rajan molemmin puolin uskotaan, että nopean ja helpon junayhteyden myötä Perämerenkaaresta kehittyy ajan myötä yhtenäinen työssäkäynti- ja opiskelualue. Tarjolla on lisäksi parempaa kansallista huoltovarmuutta ja turvallisuutta – Ruotsikin on pian Nato-maa – sekä kestävämpää matkailua.
Lapissa katsotaan Perämerenkaartakin pidemmälle. Uuden yhteyden myötä kiskotie on pian auki Jäämerelle asti –ikuinen rataunelma on toteutumassa tältäkin osin. Kyseisen yhteyden laajempi käyttö vaatii vielä investointeja, joihin Suomestakin on löydyttävä valmiutta. Ruotsi ja Norja ovat jo ilmaisseet halunsa kehittää Tornion ja Kiirunan kautta Narvikiin johtavaa rataa.
Kriisitilanteessa Itämeri voisi sulkeutua meriliikenteeltä, mikä tietäisi Suomelle katastrofia, sillä Itämeren kautta kulkee 95 prosenttia viennistä ja tuonnistamme. Vain puolet siitä voitaisiin siirtää korvaaville reiteille, jotka löytyvät pääosin Lapista. Maa- ja rautatiet joutuisivat lujille, sillä puolet tarkoittaisi 1,3 miljoonaa maakuljetusta vuodessa – noin 1 800 rekkaa ajaisi edestakaisin Suomesta Narvikin ja Tromssan satamiin joka päivä. Katastrofin välttäminen edellyttää toimivaa ratayhteyttä Jäämerelle, jonka aika on tullut viimeistään nyt.