Haistan sen jo käytävässä, ennen kuin astun ulos. Oven avatessani tuoksu tulvahtaa kehooni ja jäädyttää nenäkarvani. Poskeni puristuvat punaiseksi, jäinen ilma täyttää keuhkoni ja puhallan henkeni ulos höyrynä. Pakkanen kietoutuu ympärilleni ja katseeni on heti kirkkaampi.
Talvi on mitä ihaninta aikaa. Huumaava kylmyys tulee luokseni puhaltaen villinä viimana tai talviauringon säestämänä kimaltelevana hiljaisuutena. Pakkasesta nautiskelu lumoaa ja herättää. Kehon solut reagoivat kylmään ja alkavat kuin sähköisenä kihisemään. Happi kulkee virvoittaen mielen ja hiljentäen ajatuksen. Kylmyys on pakkasherran lahja pohjoisen ihmisille.
Kesä on täysin yliarvostettua aikaa. On kuuma, henki ei kulje, hiki virtaa. Napapiirin aurinko poraa reiän keskelle päätä. Ei talvella. Kylmässä kehon kuumeneminen on uskomaton muistutus ihmiskehon ihmeestä. Taian lailla ulos astuttuani ja ensijäätymisestä yli päästyäni, on yhtäkkiä lämmin – joskus jopa kuuma.
Kaamosyöstä puhutaan kuin Mordorin varjona. Pitkänä, pimeänä ja synkkänä aikana. Valottomuus ei kuitenkaan ole totuus. Kaamospäivien valo hehkuu horisontissa aamuruskon punassa ja hohtavissa helmiäisen sävyissä keskipäivällä. Pakkasyö kutsuu luokseen kuun, tähdet ja loimuavat revontulet. Hiljaisia talviöitä säestävät vain lumen narskunta ja ulos sisään kulkeva henki taivaan valaistessa metsän eläinten äänettömät jäljet. Yö on pyhää aikaa.
Talvinen luontomaisema kuin lääkkeen lailla rauhoittaa keskushermoston. Tutkimusten mukaan jo kymmenen minuuttia metsässä laskee kehon stressitasoja. Ja niin luonto pitää meistä huolen.
Joululahjaksi toivon hetken pakkaspäivänä, jolloin voin tyhjentää mieleni katseen levätessä jäätyneessä joessa, tykkylumen kuorruttamassa männyssä tai lintulaudan vilskeessä. Tai sitten pulkkamäessä ystävien kanssa riemuitessa, kun työnnämme naamamme hankeen.
Toivon kaikkien antavan itselleen saman joululahjan. Toivon jokaisen pyhittävän hetken tietoiselle talvesta nautiskelulle ja kylmässä riehaantumiselle. Toivon jokaisen pysähtyvän ja kysyvän, miten tulevana vuonna huolehtia luonnosta, niin kuin luonto huolehtii meistä. Miten pitää huolta metsien, eläinten ja ihmisen talvista. Jotta eläimet voivat kietoutua kiinni toisiinsa lumikiepeissään, ihmiset kulkea heidän metsissään, tuntea kylmän kasvoillaan ja ihastella lumen kumaraan painaneita puita. Sillä jokainen kylmä päivä, kun luonto nukkuu talven peitteen alla ja ihmisen katse lepää jäätyneessä järvessä todistaen pakkasen suurta ihmettä, ei ole enää itsestäänselvyys.