Pääkirjoitus

Jos vaih­to­eh­toi­na ovat Suomen tur­val­li­suus ja kan­sain­vä­li­set so­pi­muk­set, tur­val­li­suus ajaa so­pi­mus­ten ohi – tästä ei pitäisi olla enää epä­sel­vyyt­tä

Venäjän hybridihyökkäys on näkynyt viime päivinä Sallan rajavartioasemalla.
Venäjän hybridihyökkäys on näkynyt viime päivinä Sallan rajavartioasemalla.
Kuva: Pekka Aho
Pääkirjoitus // 23.11.2023

Juridiikka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Näin voidaan todeta tilanteessa, missä Suomen hallitus pyrkii estämään Venäjän hybridioperaation itärajalla kaikin käytettävissä olevin keinoin, joista tehokkaimpia valtioneuvoston ylin lainvalvoja pitää lakien ja kansainvälisten sopimusten vastaisina.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen pysäytti hallituksen esityksen, joka olisi sulkenut itärajan kokonaan. Hänen mukaansa jatkovalmisteluun ei ollut oikeudellisia edellytyksiä, koska esitys ei sisältänyt ”riittäviä takeita sille, että päätöksellä säilytettäisiin perustuslaissa, EU:n oikeudessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja muissa ihmisoikeusasiakirjoissa turvattu aito ja tehokas mahdollisuus hakea kansainvälistä suojelua”.

Päätös näytti yllättäneen paitsi suomalaisten enemmistön myös hallituksen, joka päätyi valmistelemaan lievempiä rajatiukennuksia.

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on ajanut Suomen kyyditystoimillaan vaikeaan saumaan. Itärajan pitäminen osin auki olisi Suomen heikkoutta, jota Venäjä hyödyntäisi myös jatkossa pelon, vihan ja epäsovun kylvämisessä yhteiskuntaamme. Jos suljemme rajan, Venäjä syyttänee meitä russofobiasta, kaksinaismoralismista ja ihmisoikeusrikkomuksista.

Tässä tilanteessa on turha arvuutella enää Venäjän motiiveja tai miettiä sitä, miten se suhtautuu vastatoimiimme – ne ajat ovat pysyvästi takana. Katse on pidettävä tiukasti omassa, ei Venäjän parhaassa.

Suomi on oikeusvaltio, jollaisessa noudatetaan sekä lakeja että kansainvälisiä sopimuksia – muttei sokeasti. Jos vaihtoehtoina ovat kansallinen turvallisuus tai juridiikka, turvallisuuden on tultava ensin.

Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen verkostojohtaja Jukka Savolainen muistuttaa (Yle 21.11.) juuri tätä tilannetta varten uudistetusta rajavartiolaista. Se antaa kansallisessa hätätilassa hallitukselle mahdollisuuden tilapäiseen varaumaan, ettei Suomi noudata tässä tilanteessa kaikilta osin kansainvälisiä sopimuksia. ”Kansainväliset sopimukset eivät voi olla valtiolle itsemurhasopimuksia”, hän painottaa.

Suvereeneilla valtioilla on perustavanlaatuinen oikeus suojella rajojaan hyökkäyksiltä, myös hybridi sellaisilta. Suomen on käytettävä oikeuttaan ja suljettava tarvittaessa koko itäraja Venäjän masinoimalta kansanvaellukselta, josta on normaali pakolaisuus kaukana – sanovat juridiikan asiantuntijat asiasta mitä tahansa.

Jos pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Kreml on todistanut teoillaan pahuutensa jo useampaan kertaan. Ihmisten henki ja oikeudet ovat Venäjälle yhdentekeviä aina paitsi silloin, kun se käyttää niitä kuvittelemiaan vihollisia vastaan.

Putin pelaa häikäilemätöntä peliä. Peliin pakotetun Suomen on vältettävä syöttöjä hänen lapaansa.

P.S.

Venäjä vahvistaa kaikin tavoin kansalaistensa mielikuvaa siitä, että Nato-Suomi on sen vihollinen. Käännytystyön kohteena ovat myös Suomen venäjänkieliset, joita on lähes 90 000. Venäjän ulkoministeriö syytti äsken Suomea siitä, että sen päätös sulkea raja-asemia rikkoo Venäjän kansalaisten etuja ja oikeuksia. Syytös on sikäli korni, että Venäjä rikkoo itse sekä muiden maiden että omien kansalaistensa oikeuksia mitä julmimmin tavoin. Tässä tilanteessa Suomen venäläisten soisi nousevan näkyvämmin vastustamaan Putinin diktatuuria.