”Lapsiperheet valtasivat Oodin” otsikoi Helsingin Sanomat äskettäin (HS 5.2.) ja nostatti myrskyn vesilasissa.
Provosoivasti otsikoitu juttu kertoi, että ”kansalaisten olohuoneeksi” suunniteltuun Helsingin keskustakirjastoon ovat löytäneet ainakin pikkulapsiperheet. Jutun kirjoittaja kuvaa, kuinka Oodissa näkyy vauvoja, mihin tahansa katseensa kääntää. ”Niitä mönkii lattioilla, istuu syöttötuoleissa, itkee vaunuissa.”
Jutussa imeväisten äidit kertovat, miksi he viihtyvät Oodissa. Oodin ravintolapäällikkö puolestaan kuvailee, millaisia asiakkaita vauvaperheet ovat: tervetulleita mutta hitaita ja sotkuisia.
Twitterissä niin Hesarin artikkelia kuin ravintolapäällikön kommentteja on tulkittu lapsivihamielisiksi. Monen mielestä Oodin ”ongelma” osoittaa, miten koko suomalainen yhteiskunta vihaa lapsia. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ärähti, ettei ”mistään muusta ihmisryhmästä voisi kirjoittaa näin syrjivää ja ongelmia osoittelevaa artikkelia”.
Toiset taas ovat olleet sitä mieltä, ettei jutussa arvosteltu muita kuin aikuisia, jotka eivät siivoa omia ja lastensa sotkuja.
Itse luin juttua niin, että siinä rakennettiin vastakkainasettelua paikkaan, jossa sitä ei missään nimessä pitäisi olla. On upeaa, että jossakin on onnistuttu rakentamaan julkisin varoin tila, jonne lapsiperheet rientävät sankoin joukoin viettämään aikaa. Lisää tällaista, myös tänne Lappiin!
Paikka, joka sopii lapsille, sopii takuulla kaikenikäisille kansalaisille. Valitettavasti sama ei päde toisin päin. Sellaiset julkiset tilat, jotka on suunniteltu vain terveiden aikuisten näkökulmasta, eivät välttämättä sovellu sen paremmin lapsille, ikäihmisille kuin vammaisillekaan.
Sama koskee palveluita: sellainen kirjasto, uimahalli, kauppa tai ravintola, joka huomioi lapset, palvelee samalla kaikkia muitakin.
En tunnista omassa ympäristössäni sitä lapsivihaa, josta Hesarin jutun nostattamassa somekohussa pauhataan. Mutta sen tunnistan, että mediassa puhe lapsista on aivan liian usein negatiivista.
Lapset tulevat kamalan kalliiksi, lapset kuormittavat vanhempiensa arkea, lapset pilaavat juhlat, lapset eivät lue tarpeeksi, lapset liikkuvat liian vähän. Puhumattakaan nuorista, jotka sotkevat paikat, pitävät älämölöä ja aiheuttavat kaikenlaista harmia.
Jos ilmapiiri on tämä, onko mikään ihme, ettei lasten hankinta houkuta ja syntyvyys laskee?
Lapsihaaveet tai niiden puute ovat tietenkin jokaisen yksityisasia. Tietenkin.
Silti yhteiskuntana me tarvitsemme lapsia ja myös myönteistä puhetta lapsista. Tarvitsemme paikkoja, palveluita ja päätöksiä, jotka arvostavat lapsia ja tukevat lapsiperheitä.
Jos ei ole lapsia, ei ole tulevaisuutta. Tämä ei ole vain kulunut fraasi vaan kertakaikkinen fakta.
Jos minulta kysytään, lapset saisivat vallata aika monta muutakin paikkaa kuin Oodin.
Kirjoittaja on toimittaja.