Soklin malmiesiintymän tuorein selvitys – ties kuinka mones – kertoo, että Savukosken kairaan on mahdollista perustaa kaivos, joka on paitsi taloudellisesti kannattava myös ympäristön kannalta kestävä. Tai ainakin kyseisen, alustavan selvityksen tekijä Suomen Malminjalostus (SM) näin uskoo.
SM:n selvityksen lopputulos tarkoittaa jo useampaan kertaan haudatun kaivoshankkeen ylösnousemusta. Yhtiö jatkaa malmion tutkimista, minkä jälkeen vuorossa on lopullinen kannattavuusselvitys. Jos sekin on myönteinen, lupaprosessi käynnistyy. Se vie 5–10 vuotta, joten 1–1,5 miljardin euron hintaisen kaivoksen rakentaminen voisi alkaa 2030-luvun alkupuolella.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) kumosi viime keväänä hallinto-oikeuden kaivoshankkeelle myöntämän ympäristö- ja vesitalousluvan. Sitä oli hakenut malmion edellinen omistaja, norjalainen lannoiteyhtiö Yara.
KHO palautti lupahakemuksen Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (avi) eli lupaprosessi alkoi alusta. Oikeus perusteli päätöstään Nuorttijoen pilaantumisriskillä ja joen järvitaimenkannan elinolosuhteiden mahdollisella huonontumisella – se katsoi, että suunnitelmiin oli jäänyt näiltä osin merkittäviä epävarmuustekijöitä.
SM uskoo ratkaisseensa ongelman. Se suunnittelee louhitun malmin pumppaamista maanalaista kuljetusputkea pitkin luonnon, liikenteen ja työvoiman saatavuuden kannalta parempaan paikkaan jatkojalostettavaksi. Paikkaa on kaavailtu jonnekin Soklin ja Kemijärven välille.
Soklin malmio on yksi tutkituimmista maailmassa. Vähintään 20 miljardin euron arvoisen esiintymän edelliset hallinnoijat – Rautaruukki, Kemira ja Yara – käyttivät selvityksiinsä yhteensä noin 100 miljoonaa euroa.
Tuoreimman selvityksen merkittävin anti on tieto siitä, että maailmanluokan malmio sisältää harvinaisia maametalleja enemmän kuin tähän asti on tiedetty. SM:n mukaan Soklissa voidaan tuottaa vähintään 10 prosenttia Euroopan tarvitsemista harvinaisista maametalleista, joita ilman "vihreä siirtymä" ei onnistu.
Lisäksi Sokli kattaisi 20 prosenttia maanosan vuotuisesta fosfaattitarpeesta. Fosfaattia tarvitaan muun muassa lannoite- ja akkuteollisuudessa.
Savukoski haaveili Soklista kymmenien vuosien ajan, mutta kunnallinen mielipideilmasto on tältä osin sittemmin muuttunut. Porotalous vastustaa kaivosta jyrkästi ja huomattava osa kuntapäättäjistäkin kuuluu nykyisin kaivoskriittisiin.
Kaivoshanke tarvitsee viranomaislupien lisäksi sosiaalisen luvan eli paikallisten enemmistön hyväksynnän, jota SM tavoittelee putkisuunnitelmallaan. Jos se osoittautuu toteuttamiskelpoiseksi ja luonnon kannalta vähäriskiseksi, savukoskelaiset joutuvat punnitsemaan Sokli-kantaansa uudelleen – halusivat tai eivät.
P.S.
Kun Suomen Malminjalostus aloitti Sokli-tutkimuksensa pari vuotta sitten, se väläytteli yhtenä vaihtoehtona Soklin suojelemista. Nyt tämä vaihtoehto on siirretty takavasemmalle. SM:n tavoitteena on mahdollisimman "vihreä kaivos", joka tuottaa "vihreälle siirtymälle" välttämättömiä metalleja luontoa tärvelemättä. Tosin kaikkiin "vihreä puhe" tuskin tepsii.
Ikuisuushankkeeksi ristitty Sokli muistuttaa monin tavoin Vuotosta, jonka synnyttämiä haavoja paikkaillaan Itä-Lapissa edelleen, vaikka tekoallas kuopattiin jo vuosia sitten.