Oppositiopuolue sdp on ratkaisijan roolissa, kun eduskunta päättää niin kutsutun käännytyslain kohtalosta. Tarjolla on kaksi vaihtoehtoa – lakiesityksen hyväksyminen tai kaataminen – jotka molemmat uhkaavat puolueen sisäistä yksimielisyyttä.
Jos sdp päätyy ryhmäpäätökseen ja äänestää lain puolesta, se kääntää selkänsä ihmisoikeuksia, perustuslaillisuutta ja Suomen kansainvälisiä velvoitteita painottaville jäsenilleen ja äänestäjilleen. Lakiesityksen kaataminen olisi puolestaan monen mielestä Suomen sisäisen turvallisuuden heikentämistä.
Demareiden tukala tilanne johtuu siitä, että kyseessä on poikkeuslaki. Se vaatii taakseen eduskunnan viiden kuudesosan enemmistön. Tämä tarkoittaa, että vähintään 167 kansanedustajan 200:sta on äänestettävä lakiesityksen puolesta, jos kaikki edustajat ovat äänestyksessä paikalla.
Oppositiosta keskusta on asettunut kannattamaan lakiesitystä. Vasemmistoliitto ja vihreät vastustavat, heitä on yhteensä 24, joten ratkaisun avain on 43 edustajan sdp:lla. Laki kaatunee, jos vähintään yhdeksän heistä painaa ei-nappia.
Sdp:n sisällä on eriäviä näkemyksiä lakiesityksestä. Osa kansanedustajista haluaa kaataa lain, osa ei. Joukko keskeisiä demarivaikuttajia ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan johdolla on neuvonut puoluetta hylkäämään esityksen. Puolueen kanta puuttuu vielä, eikä päätöstä ole siitäkään, antaako sdp edustajilleen vapaat kädet äänestää vai sidontaanko ne ryhmäpäätöksellä.
Lakiesitys on parhaillaan eduskunnan hallintovaliokunnassa, jonka on määrä korjata esitystä perustuslakivaliokunnan ohjeiden mukaisesti. Sdp:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin mukaan puolueen kanta riippuu siitä, onnistutaanko valiokunnassa korjaamaan lakia riittävästi alkuperäisestä esityksestä.
Jo nyt on selvää, etteivät mahdolliset korjauksetkaan tyydytä Suomen johtavia oikeustieteilijöitä. He ovat yksimielisesti ja -selitteisesti sitä mieltä, että lakiesitys on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, EU-oikeuden ja perustuslain vastainen. Sen sijaan eduskunnan oikeuskansleri Tuomas Pöysti ei näe estettä laille, vaikka myöntääkin sen juridiset ongelmat.
Käännytyslain nojalla hallitus voisi yhdessä presidentin kanssa estää ihmisiä tilapäisesti hakemasta kansainvälistä suojelua Suomesta. Lakia voisi käyttää tilanteessa, missä Venäjä käyttää mahdollisia turvapaikanhakijoita painostamiseemme. Estopäätös olisi voimassa kuukauden kerrallaan ja laki vuoden.
Hallituspuolueet ovat vedonneet oppositiopuolueisiin, etteivät ne sekoittaisi Suomen ulkoiseen turvallisuuteen liittyviä asioita päivänpoliittisiin kiistoihin. Opposition vasemmalla laidalla vetoomus on nähty poliittisena syyllistämisenä ja painostusyrityksenä.
Tilanne itärajalla on pysynyt rauhallisena. Viralliset rajanylityspaikat ovat yhä kiinni, eikä niiden ohi ole pyrkinyt Venäjän ohjaamia, laittomia tulijoita, kuten talvesta asti on pelätty.
Välineellistetyn maahanmuuton uhka ei ole silti kadonnut. Se voi käynnistyä milloin tahansa uudelleen ja kun näin käy, Suomella on oltava keinot pysäyttää tänne pyrkivien virta. Käännytyslaki ei ole täydellinen hybridihyökkäyseste, mutta se on tyhjää parempi. Lakiesityksen vastustajien poliittista uskottavuutta parantaisi se, jos heillä olisi tarjota vaihtoehtoinen torjuntakeino lain tilalle.
Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta uskoo, etteivät "Sanna Marinin demarit" olisi tukeneet käännytyslakia. Virta näyttää unohtaneen kansallisen turvallisuuden poikkeustoimet, joita Marinin hallitus teki aikoinaan lakirintamalla vihreiden ja vasemmistoliiton tuella. Toimiin kuului muun muassa kansalaisten vapaan liikkumisen estäminen ja Uudenmaan eristäminen muusta Suomesta koronaviruksen leviämisen pelossa. Osa perustuslakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista näki sulun oikeudellisesti ongelmallisena ja katsoi, ettei valmiuslaki taipunut pitäjärajasulkuun. Silti sulku toteutettiin – opposition täystuella.