Istuipa kerran nelihenkinen herraseurue illastamassa helsinkiläisessä ravintolassa. Yksi herroista oli näyttelijä, toinen oli elokuvaohjaaja, mutta kaksi muuta olivat peräti tohtoreita.
Olipa elokuvaohjaajakin joskus aloitellut väitöskirjan tekoa tohtorin tutkinto tavoitteenaan. Työ oli kuitenkin jäänyt ohjaajalta kesken, mikä herätti herraseurueessa ihmetystä. Miksi et tekisi työtä loppuun, ohjaajalta kysyttiin.
Jäipä tämä soimaan ohjaajan mieleen, ja vuosia myöhemmin hän tarttui työhön. Työ tuotti tulosta, ja samainen pöytäseurue saattoi iloita väitöskirjan valmistumisesta yhdessä. Olihan seurueen tohtoreista toinen toiminut väitöskirjan ohjaajana ja toinen sen esitarkastajana.
Sattuipa väitöskirjasta kuitenkin nousemaan ikävä kohu. Väitettiin jopa, ettei elokuvaohjaajan työtä voi pitää väitöskirjana ollenkaan, koska siitä puuttuu sisällöllinen ja muodollinen rakenne ja tieteellinen konteksti.
Joutuipa ikävän huomion kohteeksi myös yliopisto, johon ohjaaja oli väitöskirjansa tehnyt. Yliopiston opiskelijoita onniteltiin ihan valtakunnan päälehdessä, kun heidän ei enää tarvitse välittää metodologiasta tai muotoseikoista. Valmistuupa väitöskirjakin tuosta vain ilman turhia rajoituksia!
Kysyttiinpä myös ihan vakavasti, miten ohjaajan työ oli läpäissyt yliopiston prosessin ja edennyt väitöstilaisuuteen saakka.
Selvisipä silloin, että muodollisesti kaikki oli mennyt oikein. Tiedekuntaneuvosto oli luottanut esitarkastajien lausuntoon, kuten käytäntöön kuuluu, ja antanut luvan väitöstilaisuuteen. Ja puolsipa sitten väitöstilaisuudessa myös vastaväittäjä väitöskirjan hyväksymistä.
Korostipa vielä tiedekunnan dekaani, että ohjaajan väitöskirja ei ole tieteellinen vaan taiteellinen. Mutta tästäpä nouseekin kysymys, miksi väitöskirjan esitarkastajista kumpikaan ei ole taiteellisen tutkimuksen asiantuntija. Vastauksen tietävät väitöskirjan ohjaajat, joiden esityksestä tiedekuntaneuvosto valitsee tarkastajat.
Saattaapa lukija nyt päätellä, että tarinan elokuvaohjaaja on Lauri Törhönen, jonka väitöskirja tarkastettiin Lapin yliopistossa maanantaina. Tarina ei ole vielä saanut onnellista loppua, sillä tiedekuntaneuvosto päättää myöhemmin, hyväksytäänkö Törhösen väitöskirja vai hylätäänkö se.
Mutta palataanpa vielä tarinan alkuun eli illallispöytään, josta Törhönen on kertonut väitöskirjansa lähteneen liikkeelle. Illallisen osallistujista professori Mauri Ylä-Kotolasta tuli Törhösen väitöstyön ohjaaja ja dosentti Ilkka Huoviosta esitarkastaja.
Saattaapa tämä herättää ihailemaan miesten välistä ystävyyttä, jonka tuki kantaa väitöskirjaan saakka. Mutta saattaapa tämä herättää myös hämmennystä ja kysymyksen jääviydestä. Muodollisesti oikea ei aina ole moraalisesti oikein.