Kaksi kolmesta suomalaisesta haluaa Suomen toteuttavan aktiivista työperäistä maahanmuuttoa Euroopan ulkopuolelta, jotta työvoiman riittävä saanti ja peruspalvelut turvataan. Eri mieltä tästä on harvempi kuin yksi kolmesta.
Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen tutkimuksen tulos ei ole yllättävä – kansan enemmistö on kannattanut työperäisen maahanmuuton lisäämistä aiemminkin. Samaa mieltä asiasta ovat olleet järjestään myös alan asiantuntijat, jotka ovat painottaneet sitä, ettei pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ole Suomessa yksinkertaisesti mahdollista ylläpitää nykyisessä syntyvyys- ja väestönkehitystilanteessa ilman huomattavaa työperäisen maahanmuuton lisäämistä.
Sen sijaan hallituksen kanta työperäiseen maahanmuuttoon ei ole ollut yhtä selvä. Maahanmuutosta vastaava sisäministeri Mari Rantanen (ps.) on luvannut Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan täyskäännöstä. "Kiristämme kaikilta osin ehtoja tulla Suomeen, jäädä tänne ja olla Suomessa", hän on todennut (Yle 20.6.).
Rantasen linjaus on sikäli linjassa kansalaisten näkemysten kanssa, että perussuomalaisten kannattajista kaksi kolmesta vaikeuttaisi muun maahanmuuton ohessa myös työperäistä maahanmuuttoa. Tosin ps-äänestäjät edustavat vain alle viidesosaa kansasta.
Hallitusohjelma tukee Rantasen kiristyspuheita ainakin ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden osalta. Kiristyksiä on luvassa sekä tänne töihin pyrkiville että täällä työskenteleville ulkomaalaisille.
Tiukin linjaus on ehkä se, että Suomesta on poistuttava välittömästi, jos työsuhde loppuu, eikä uutta työtä löydy kolmessa kuukaudessa. Täällä asuville ulkomaalaisille kaavaillaan myös kantaväestöä heikompaa sosiaaliturvaa ja toimeentulotukea.
Vaikka perussuomalaiset ei saanut hallitusohjelmaan läheskään kaikkia toivomiansa maahanmuuttokiristyksiä, ohjelmasta heijastuu torjuva asenne tänne töihin pyrkiviä EU:n ulkopuolisia kohtaan. Asennetta lieventää vain vähän se, että hallitus pyrkii samaan aikaan kiihdyttämään työperäistä maahanmuuttoa muun muassa sujuvoittamalla oleskeluluvan käsittelyä erityisesti isopalkkaisempien tulijoiden osalta.
Torjuvan asenteen näkyminen on epäilemättä perussuomalaisten mieleen, mutta EK-myönteisenä yrittäjäpuolueena tunnetulle kokoomukselle se tuskin on sitä – Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Ilkka Oksala on kuvaillut hallitusohjelmaa muun muassa "vääräksi signaaliksi" ja "askeliksi väärään suuntaan" (LK 20.6.).
Tosin tässä vaiheessa kaikki hallitusohjelmakirjaukset ovat pelkkiä tavoitteita. Osa niistä pysähtynee viimeistään perustuslakiin, mikä lienee jo kokoomuksen tiedossa.
P.S.
Suomi ei ole enää itänaapurinsa suomettama, "puolueeton" maa, vaan täysiverinen EU- ja Nato-valtio sekä osa länttä. Muutos on ollut nopea, mutta sopeutuminen uuteen rooliin on sujunut ällistyttävän helposti. Venäjältä kantautuvat uhkaukset ja vastalauseet – tuoreimpana esimerkkinä Suomen Pietarin konsulaatin sulkeminen – eivät herätä enää suomalaisissa samanlaisia vilunväristyksiä selkäpiissä kuin Neuvostoliiton nootti tai muu moite kylmän sodan vuosina. Idän pelko ei ole enää viisauden alku, vaan yhden aikakauden loppu.