Hallituksen kehysriihi tarjosi pakkosäästöjensä kanssa pähkäileville hyvinvointialueille paitsi uutta pähkäiltävää myös uusia aseita kustannus- ja henkilöstöjahtiin. Alueiden velvoitteita ollaan keventämässä sadoilla miljoonilla euroilla jatkuvasti paisuvien sote-kustannusten nousun hillitsemiseksi.
Asiakasmaksujen enimmäismääriä nostetaan, mikä tuo lisää rahaa alueiden kassaan. Samaan aikaan menopuolikin pienenee – sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluvalikoimaa karsitaan, hoitotakuuta ja vanhushoivan henkilöstömitoitusta kevennetään, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystysyksiköitä keskitetään.
Lapin hyvinvointialueen (Lapha) päättäjät päättävät kuluvalla ja ensi viikolla taloudellisista sopeutustoimista, joilla pitäisi saada aikaan sadan miljoonan euron säästö. Ensin vuorossa on aluehallitus ja sen jälkeen -valtuusto. Summa on valtava, kun sen suhteuttaa Laphan vuosibudjettiin, joka on noin miljardi euroa.
Vaikka Orpon hallituksen päätökset helpottanevat hieman urakkaa, se on edelleen iso. Edessä on vaikeita päätöksiä, jotka tekevät erityisen kipeää siellä, minne ne osuvat.
Moni kunta joutuu luopumaan joistakin sote-palveluistaan aluetaloudellisen edun edessä. Pelissä on myös osa perinteikkään Länsi-Pohjan keskussairaalan palveluista, joista erityisesti Meri-Lapissa on kannettu huolta jo vuosien ajan.
Hallituksen kehysriihessä tekemät sairaalaverkkolinjaukset noudattavat sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiantuntijatyöryhmän ehdottamaa "ykkösvaiheen" uudistusta. Lapissa se koskee erityisesti Länsi-Pohjaa, jonka synnytykset ja ympärivuorokautinen leikkaussalivalmius loppuvat. "Kakkosvaiheelle" hallitus veti rastin päälle. Se olisi karsinut keskussairaaloiden määrää 15:stä 5–8:aan ja karsittujen tilalle olisi tullut suppean palvelun akuuttisairaaloita.
Muutoksella syntyy STM:n laskelmien mukaan reilun 26 miljoonan euron säästö aluetalouteen 2026 lähtien. "Kakkosvaihe" olisi nostanut säästösumman sataan miljoonaan, mutta näin radikaaliin sairaalakarsintaan hallituksen rohkeus ei riittänyt.
Sote-uudistuksella haettiin alun perin paitsi kustannusten kasvun hillintää myös parempia palveluja, tasa-arvoisempaa hoitoon pääsyä ja sujuvampia hoitoketjuja. Nyt rahoituskriisi uhkaa tavoitteeseen pääsyä.
STM pelkää, että muutamassa vuodessa toteutetut sote-säästöt ja -uudistukset johtavat heikentyneeseen terveyteen ja kasvaviin kustannuksiin. Huoli on aiheellinen, sillä hallituksen lisäksi myös alueet leikkaavat kaiken muun ohella ennaltaehkäisevistä palveluista. Se voi kostautua myöhemmin pahempina ongelmina ja kalliimpana hoitona.
Vaikutusten arviointi on vaikeaa – näin suuresta muutoksesta ei ole kokemusta – mutta siihen on pyrittävä, sillä vääriin ratkaisuihin ei ole varaa.
STM ja myös alueet ovat toivoneet pidempää siirtymäaikaa sinänsä välttämättömille uudistuksille, mutta itsekin säästökurimuksessa oleva hallitus ei ole tähän taipunut. Senkin aika voi vielä koittaa, jos soten rahoituslakiin kirjattu alijäämän tiukka kattamisaikataulu arviointimenettely- ja alueliitosuhkineen osoittautuu epärealistiseksi, kuten yhä vahvemmin on alkanut näyttää.
Kansalaisten usko terveydenhoidon ytimeen – hoitoon pääsyyn ja hoidon jatkuvuuteen – horjuu kaikkialla, myös Lapissa. Luottamus syntyy avoimuudesta, jota tarvitaan sitä enemmän, mitä monimutkaisemmasta asiasta on kyse. Sote-kentän uudistuksista on liikkeellä paljon väärää tietoa, mikä kielii salailusta. Tätä on harjoitettu kaikilla päättäjätasoilla, mutta erityisesti sosiaali- ja terveysministeriössä. Sitä johtava Kaisa Juuso (ps.) on tullut tunnetuksi ristiriitaisista lausunnoistaan ja julkisuuden väistelystään, mikä on herättänyt epäilyksen siitä, ettei Lapin ministeri ole tehtäviensä tasalla. Vain Juuso itse voi todistaa epäilykset vääriksi.