Vaikka hallitus ja ay-liike matkaavat vauhdilla eri suuntiin, yhteentörmäys näyttää väistämättömältä. Se tulee ennemmin tai myöhemmin, jos ja näillä näkymin kun kumpikaan ei peräänny vaatimuksistaan.
SAK ja sen keskeiset jäsenliitot JHL, Pam, Rakennusliitto ja Teollisuusliitto käynnistävät uuden poliittisten työtaistelujen aallon, mikä sisältää vuorokauden pituisia lakkoja eri yrityksissä ympäri maan. Tämä on jatkoa alkusyksyn ulosmarsseille ja toritapahtumille, joita SAK kutsui ensimmäiseksi varoitukseksi.
Vaikka toisen varoituksen talousseuraukset jäävät yritysten kannettaviksi, ay-liikkeen tähtäin on hallituksessa. Tavoitteena on saada hallitus perumaan työelämälakien heikentämiseen ja sosiaaliturvan leikkaamiseen tähtäävät suunnitelmansa.
SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan mukaan "nykymenolla olemme ajautumassa laajamittaiseen yhteiskunnalliseen konfliktiin ja ilmapiirin kärjistymiseen", mistä hän syyttää hallituksen "yksipuolista, epäreilua ja työntekijän näkökulmasta ylimielistä politiikkaa" (LK 1.11.).
Tästä voidaan päätellä, että SAK valmistautuu menemään päätyyn asti, mikä voi tarkoittaa lakkojen laajenemista ja jopa koko maan pysäyttävää yleislakkoa.
Vaikka pääministeri Petteri Orpo on toistellut valmiuttaan neuvotella työmarkkinajärjestöjen kanssa, hallitus on viestinyt johdonmukaisesti, ettei se aio taipua ay-liikkeen tahtoon. Miten se voisikaan, kun kyseiset, hallituksen mukaan välttämättömät, työllisyyttä ja talouskasvua vahvistavat työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistukset ovat keskeinen osa hallitusohjelmaa, joka päätavoite on valtion velkaantumisen taittaminen.
Pelissä on paitsi hallituksen myös ay-liikkeen uskottavuus. Jälkimmäinen on menettänyt jäseniään ennen näkemättömällä vauhdilla koko 2000-luvun ajan.
Työ- ja elinkeinoministeriön keväällä julkistaman tutkimuksen mukaan palkansaajien järjestäytymisaste oli 2021 lopussa enää alle 55 prosenttia. Miljoonaa palkansaajaa aikoinaan edustaneen SAK:n jäsenmäärä on puolittunut samaan aikaan, kun 1991 perustettu, liittoihin kuulumaton YTK on noussut maan suurimmaksi, yli puolen miljoonan palkansaajan työttömyyskassaksi.
Ay-liikkeen osalta kyse on kirjaimellisesti viimeisestä taistosta, joka mittaa paitsi sen nykyvoiman myös yhtenäisyyden. Jos suurin keskusjärjestö SAK ei olisi reagoinut hallituksen avoimeen haasteeseen, se olisi tunnustanut heikkoutensa ja vauhdittanut itse itsensä tuhoa.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että Suomi on ajautumassa vakavaan, taloutta vahingoittavaan työmarkkinasotaan. Uhkakuvia synkentää se, ettei sodan uhka tunnu huolettavan isommin kumpaakaan osapuolta – neuvotteluyhteyttä ei ole ja vaikuttaa siltä, ettei sitä edes vakavasti etsitä, vaikka syytä olisi.
P.S.
SAK:n suunnittelemissa mielenilmauksissa on kyse puhtaasti poliittisista lakoista, jotka ovat voimassa olevan työrauhalainsäädännön mukaan laillisia – siis toistaiseksi. Hallitus on tekemässä lakkolainsäädäntöön muutoksia, jotka siirtävät poliittiset lakot käytännössä historiaan. Lakimuutokset ovat jo lausuntokierroksella ja ne astunevat voimaan ensi kesänä. Mallia on haettu muista Pohjoismaista, missä poliittiset lakot on rajattu muutaman tunnin mittaisiksi. Tältäkin osin SAK:n työtaistelua voidaan kutsua viimeiseksi taistoksi.