Orpon hallitus on tehnyt harvinaisen selväksi, että se haluaa eroon niin sanotuista poliittisista lakoista, joilla ammattiliitot vastustavat kulloisenkin hallituksen tekemää politiikkaa. Kun kyseessä on tällä(kin) kertaa kansan valitsema enemmistöhallitus, voisi kuvitella, että kansa on asiasta samaa mieltä. Näin ei kuitenkaan ole.
Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan (MT 3.1.) 55 prosenttia suomalaisista hyväksyy SAK:n masinoimat poliittiset työtaistelutoimet, joiden tavoitteena on saada hallitus perumaan työelämälakien heikentämiseen ja sosiaaliturvan leikkaamiseen tähtäävät suunnitelmansa. Vieläkin useampi – 61 prosenttia – vastustaa hallituksen suunnitelmia rajoittaa poliittisia lakkoja ja heikentää työntekijöiden irtisanomissuojaa.
Jostain syystä tämä ei näy hallituspuolueiden kannatuksessa. Tuoreimman puoluekannatusmittauksen mukaan (Yle 4.1.) sekä pääministeripuolue kokoomus (22,9 prosenttia) että valtiovarainministeripuolue perussuomalaiset (17,6) ovat vahvistaneet kannatustaan, kun taas ay-liikkeen vahvimpana tukipuolueena tunnetun sdp:n (21) kannatus on kääntynyt laskuun.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että huomattava osa perussuomalaisten kannattajista – lähes 40 prosenttia – hyväksyy poliittiset työtaistelutoimet ja vastustaa hallituksen suunnittelemia työmarkkinauudistuksia. Vain hieman yli puolet on asiasta päinvastaista mieltä. Puolue näyttää jakaantuneen kyseisen asian suhteen kahteen vastakkaiseen leiriin.
Samaan aikaan hallituskumppani kokoomuksen kannattajista kolme neljästä vastustaa poliittisia lakkoja ja tukee hallituksen työmarkkinalinjaa. Vastaavasti sdp:n kannattajista peräti 95 prosenttia vastustaa hallituksen linjauksia ja lähes yhtä moni antaa tukensa poliittisille työtaistelutoimille.
Sdp ei näytä hyötyneen mitenkään hallituksen jyrkästä työmarkkinalinjasta, mitä on syytä hämmästellä. Puolue ei ole onnistunut hyödyntämään poliittisen pelin paikkaa, jota hallitus on tarjoillut sille jo syksystä asti. Yhtä kummalliselta tuntuu se, että perussuomalaisten kannatus on säilynyt näinkin korkeana siitä huolimatta, ettei iso osa sen kannattajista hyväksy puolueen tekemisiä hallituksessa.
Ay-liikkeelle kansan lakkotuki tulee epäilemättä tarpeeseen. Edessä siintävät yhä kovemmat työtaistelutoimet, jotka voivat huipentua vielä kuluvan talven aikana yleislakoksi. Jos kansan syvät rivit olisivat moisia toimia vastaan jo tässä vaiheessa ay-savottaa, se voisi ennakoida lopun alkua perinteikkäille ammattiliitoille, jotka ovat kärsineet jo pitkään kroonisesta jäsenkadosta.
Poliittisten lakkojen lisäksi epävarmuutta työmarkkinoille luo se, että moni työehtosopimus on päättymässä. Pelkästään SAK-laisilta liitoilta loppuu tulevan kevään aikana yhteensä lähes 20 sopimusta. Uusien sopimusten solminen harvinaisen tulehtuneessa työmarkkinailmapiirissä on haastavaa, eikä siitäkään selvittäne ilman lakkoja.
Lähikuukausien aikana nähdään, pysyykö kansa ay-liikkeen tukena silloinkin, kun lakot pitkittyvät ja laajenevat sekä alkavat häiritä toden teolla tavallisten palkansaajien arkea. Lopulliseen testiin joutuu siinä vaiheessa myös hallituksen kestävyys ja hallituspuolueiden kannattajien uskollisuus.
Lähes 70 prosenttia suomalaisista pitää valtion velkaantumista lähitulevaisuuden suurimpana uhkana Suomelle (KAKS:n tutkimus). Velkaantuminen nähdään huomattavasti isompana uhkana kuin esimerkiksi globaali ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat. Tämä selittää osaltaan hallituspuolueiden korkeita kannatuslukuja, onhan velkaantumisen torjunta hallituksen kärkihanke. Siinä epäonnistumista Orpon joukkueen kannatus tuskin kestäisi.