Pitkälle EU-kiistalle tuli loppu, kun Euroopan ympäristöministerit hyväksyivät yllättäen – niukimmalla mahdollisella enemmistöllä – kiistellyn ennallistamisasetuksen ratkaisevassa äänestyksessä maanantaina. Vaikka päätös oli iso tappio Orpon hallitukselle, luonto kiittää, kunhan vain asetukseen kirjatut asiat saadaan muutettua käytännön teoiksi.
Hallituksella onkin nyt edessään totaalisen asennemuutoksen paikka. Vastustamisen sijasta sen on alettava työstää suunnitelmaa siitä, miten ennallistaminen – luonnon ekosysteemin palauttaminen ennalleen – toteutetaan ja rahoitetaan. Aikaa tähän on vain kaksi vuotta, joten sitä ei ole hukattavaksi.
Orpon hallitus on vastustanut ennallistamisasetusta lähinnä kustannussyistä. Se on pitänyt asetusta epäoikeudenmukaisena Suomelle, koska ennallistaminen maksaa meille suhteessa eniten kaikista EU-maista. Syy tähän on, että täällä on erityisen paljon luontotyyppejä, joihin ennallistaminen kohdistuu.
EU-komissio on laskenut Suomen vuotuisiksi ennallistamiskustannuksiksi 700–900 miljoonaa euroa. Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi taannoin, että Suomessa pitäisi tehdä ennallistamistoimia 2–6 miljoonalla hehtaarilla eli 6–18 prosentilla maamme pinta-alasta 2050 mennessä, mikä maksaisi 13–19 miljardia euroa. Sittemmin pinta-ala-arvio on tarkentunut 1,2 ja 3,6 miljoonaan hehtaariin.
Toimista koituisi todennäköisesti myös rahallisia hyötyjä – näin komissiossa uskotaan – jotka tosin ovat epävarmoja ja pitkälle laskennallisia. Ennallistaminen tuonee mukanaan ilmastohyötyjäkin, jolloin siihen laitettu raha voi säästyä loppupelissä ilmastotoimista. Paljon riippuu siitä, miten ennallistaminen toteutetaan.
Ennallistamisasetus on osa EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka jäsenmaat hyväksyivät 2020. Sen tavoitteena on pysäyttää ihmisen aiheuttama luontokato ja kääntää monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi jo 2030 mennessä.
Asetus säädettiin, koska luontokatoa ei ole saatu pysäytettyä kansallisin toimin. Ennallistaminen koskee sekä valtion että yksityisten maita, muttei aseta velvoitteita yksityisille maanomistajille. Valtion on löydettävä keinot ja kannusteet tavoitteen saavuttamiseen.
Heinä-elokuussa voimaan astuva asetus määrää ennallistamisurakan tahdin. 60 prosenttia työstä tulisi olla tehtynä 2040 ja 90 prosenttia 2050 mennessä.
Edessä on valtava urakka, kun EU-valtiot ryhtyvät käymään maitaan ja vesistöjään läpi sekä suunnittelemaan toimenpiteitä niiden ennallistamiseksi. Jäsenmailla on tässä työssä ainakin alkuvaiheessa vapaammat kädet eli ne voivat itse päättää siitä, miten ja missä järjestyksessä työ etenee – pääasia on, että homma hoituu.
Asetus koskee muun muassa niittyjä, soita, kosteikkoja, vesistöjä, metsiä, maatalousympäristöjä, pölyttäjiä ja kaupunkiympäristöjä. Vaikka asetuskeskustelu on keskittynyt Suomessa metsään, valtaosa ennallistamistoimista tullee kohdistumaan täällä soihin ja vesistöihin.
Helpointa olisi aloittaa työ aikoinaan ojitetuista soista, joita on jo ehditty entisöidä Metsähallituksen toimesta.
Ennallistamisasetusta on vastustanut Suomessa hallituksen lisäksi keskusta. Oppositiopuolueista vihreät, vasemmistoliitto ja sdp ovat kannattaneet asetusta, jota lievennettiin loppuvuodesta 2023. Suomen europarlamentaarikoista, nyt jo entisistä, asetusta ovat kannattaneet kaikki muut paitsi keskustan ja perussuomalaisten edustajat eli kokoomuksella on ollut asiassa kaksi erilaista linjaa. Ennallistamistoimet edellyttävät onnistuakseen sosiaalista hyväksyttävyyttä, mikä näyttäisi olevan kunnossa. Ympäristöjärjestöjen teettämien kyselyjen mukaan 75 prosenttia EU-kansalaisista kannattaa asetusta ja Suomessakin kannatus on 70 prosentin luokkaa.